Tiistaina, kun juhlia alettiin rakentaa, juhlateltan pystytystiimi löysi Teopoliksen pihalta hylätyn partioleirin. He ihmettelivät, mitä on tapahtunut? Kuka täällä on ollut ja miksi leiri on jäänyt tyhjäksi? Tiimi tarvitsi apua mysteerin ratkaisemiseen. Näin Versot Goes Urban -kaupunkileirin Tent Escape -pakohuonepelin mysteeri saa alkunsa.
Pakohuonepeli partiolaisten tavoin toteutettuna
Tänä vuonna Versot järjestivät hauskaa haastetta juhlavieraille. Nimittäin versoleirissä pääsi testaamaan ongelmanratkaisu- ja tiimityöskentelytaitojaan Tent escape -pakohuonepelissä. Aikaa

Mari Soininen, Miriam Huovila, Emilia Virtanen ja Lasse Romppanen yrittävät ratkaista mysteeriä. Tällä kertaa heiltä loppui kuitenkin aika kesken. Kuva: Karoliina Leikkari
mysteerin ratkaisemiseen oli 30 minuuttia 2–5 hengen tiimillä.
Pelin tavoitteena on ratkaista huoneesta tai tässä tapauksessa teltasta löytyvien vihjeiden avulla, mitä siellä on tapahtunut.
– Pelin on tarkoitus olla haastava. Tavoitteena on, että noin 20 % tiimeistä saa mysteerin ratkaistua, Tent Escape -pelin kehittäjä Tarja Sovijärvi Jyväskylän versoista kertoo. Näillä juhlilla mysteerin ratkaisi yksi 15 osallistuneesta tiimistä, eli hieman alle tavoitteen.
Jumala varustaa ja puhuu meille monin eri tavoin
Leirin johtajana toiminut Versojen leiri- ja retkiministeri Antti Virta sai noin puoli vuotta sitten palan pleksilasia. Antaja uskoi, että Antilla olisi sille varmasti pian käyttöä. Antti ei siinä vaiheessa tiennyt mitään suunnitelmasta toteuttaa pakohuonepeli kesäjuhlien yhteydessä. Helmikuussa Sovijärvi tuli idean kanssa ja pyysi, että Antti tekisi peliin labyrinttikaapin, jonka sisään kätkettäisiin avain. Avainta voisi liikuttaa toiselta puolelta magneetilla, mutta sen voin nähdä vain vastakkaiselta puolelta. Eli tarvittaisiin tiimityöskentelytaitoja avaimen saamiseksi ulos kaapista.
– Minulle tämä puhui vahvasti siitä, miten Jumala suunnittelee ja varustaa tehtäväänsä. Kuvittelemme usein, että me olemme itse synnyttämässä ja luomassa jotain mahtavaa. Jumala muistutti tämän tapahtuman kautta, että hän on maailmankaikkeuden hallitsija. Jopa pleksilasi on hänen hallinnassaan, Virta kertoo liikuttuneena.
Hän muisteli vielä rakentamisvaiheessakin voivotelleensa, että pleksilasi on tarpeettoman paksu tarkoitukseen. Vasta pelaajien ongelmanratkaisua seuratessaan hän tajusi, että silläkin oli tarkoituksensa. Pelaajat koettivat magneetin toimivuutta myös pleksilasin puolelta, mutta avain ei liikahtanut kaapissa, vain tiimityön avulla magneettitaulun toiselta puolelta avaimen voi saada liikkeelle. Niin pikkutarkasti Jumala suunnittelee, hän ei tee virheitä.

Antti Virta pitää tärkeänä sitä, että on aikuisia, jotka haluavat antaa aikaansa lapsille ja kertoa heille Jeesuksesta. Kuva: Tarja Sovijärvi
– Partiossa leirit ovat parasta, mitä voi olla. Kutsun leirejä taivassimulaattoriksi. Leirillä on aikaa — aikaa kohdata ja tulla kohdatuksi. Tälläkin leirillä olen saanut polvistua alas Herran eteen kohdatessani lapsia, jotka haluavat kuulla Jeesuksesta, Virta kertoo.
Pieni 11-vuotias Viktor-poika mullisti Virran käsityksen lapsityön merkityksestä noin 10 vuotta sitten. Poika otti Jeesuksen elämäänsä lastenleirillä vain muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa. Poika jäi auton alle ja kuoli välittömästi.
Versot Goes Urban -kaupunkileiri toteutui toista kertaa keskellä kaupunkimiljöötä Suomen Vapaakirkon kesäjuhlien yhteydessä 30.6.–2.7. Teopoliksen kampuksella. Miellämme usein, että partiolaiset suuntaavat retkensä metsäisen luonnon keskelle. Miksi nyt keskellä kaupunkia?
– Halusimme tarjota kaupunkilaisille, jotka eivät partiotoimintaa ennestään tunne, mahdollisuuden kokea joitakin partiosta tuttuja juttuja. Meidän kanssa sai tulla juhlien aikana pelin lisäksi esimerkiksi paistamaan nuotiopullaa tai grillaamaan vaahtokarkkeja, Sovijärvi kertoo.

Tarja Sovijärvi toimi Tent Escape -pakohuonepelin kehittäjänä ja Antti Virta rakensi sen.
Kuva: Karoliina Leikkari
Karoliina Leikkari
Artikkelikuva: Vili (vas.), Valtteri ja Essi Sillanpää sekä Jukka Oinonen ratkaisivat ainoana tiiminä Tent Escape -pakohuonepelin. Kuva: Tarja Sovijärvi
