Teopoliksen alakerran liikuntasali oli muutettu Kesäklubiksi. Väliseinän toisella puolella järjestettiin ohjelmaa, toisella puolella hengailtiin kavereiden kanssa. Kuva: Anni Kiiski

Kesäklubi tarjosi nuorille väljän ohjelman ja mahdollisuuden hengailla etäällä ”mummojen ja pappojen juhlista”.

Tilaa ei tunnistaisi liikuntasaliksi. Puolapuut on peitetty kankailla, lattia matoilla. Sali on jaettu kahtia niin, että toisella puolella voi lojua säkkituoleilla ja sohvilla, väliseinän toisella puolella kuunnella opetusta. Kesäklubin sisustus on sen johtajien, erityisesti Anni Kiisken ja hänen ”uskollisten työmyyriensä” käsialaa.

Intiimi ja väljä kokonaisuus

Nuorten Kesäklubi on järjestetty parina viime vuonna virtuaalisesti. Konsepti sinänsä oli siis olemassa, mutta johtajapari sai vapaat kädet  toteuttamiseen.

– Ei lähdetty tekemään massiivista, vanhanaikaista Summerhopea vaan intiimimpi ja vapaampi kokonaisuus, kommentoi Lauri Koivunen, toinen vetäjistä.

Ohjelma oli väljä. Suunnilleen tasatunnein järjestettiin ohjelmaa, oli se sitten kisailua, ylistystä tai todistuspuheenvuoro. Varsinaisia opetusosuuksia oli vain muutama.

– NNS:n keikkaa, Valloittava uusi sukupolvi -tilaisuutta ja ylistyskonserttia oli markkinoitu nuorille tosi paljon, joten näiden iltatilaisuuksien lisäksi ajateltiin pitää muuta sisältöä koko ajan. Sellaista kevyttä, johon voi tulla kiinnostuksen mukaan, Anni Kiiski kertoo.

Vapaaehtoisia tekijöitä ei ollut vaikea löytää, vaikka Lauri Koivunen arvelee, että Kesäklubi ja varhaisnuorten ohjelma kilpailivatkin samasta ikäryhmästä.

– Lähdettiin siitä, että kysytään suoraan vain nuoria.

Rekrytoimista helpotti sekin, että vapaaehtoisia kysyttiin lyhyisiin vuoroihin. Ainoa ongelma oli Koivusen mukaan se, että kahden tunnin vuoroista ei voinut antaa palkkiota. Organisaation puolesta lounaslipun sai neljän tunnin talkoovuorosta, kahvit tarjottiin talkoolaisille ilmaiseksi. Siinä olisikin yksi kehityskohde tulevaisuutta varten, Koivunen pohtii.

”Varjele Pyhältä Hengeltä”

Perjantai-illan tilaisuudessa puhui 29-vuotias Emmi Hämäläinen.

– Nuorempana, teidän ikäisenänne, hahmotin uskonelämäni sen mukaan, miltä minusta tuntui.

Hän vertasi uskoa Ironman-kilpailuun: tärkeintä ei ole, missä kunnossa tai missä ajassa maaliin pääsee, vaan oleellista on ylittää maaliviiva.

– Olen alkanut ymmärtää, että ”Emmi, älä juokse kovaa vaan juokse perille”.

Lauantain ylistyskonsertissa pastori ja Tulisielukoulun johtaja Henna Saarinen taas puhui Jumalan kohtaamisesta henkilökohtaisten esimerkkien kautta. Hän kuuli itse 15-vuotiaana ensimmäistä kertaa Pyhällä Hengellä täyttymisestä ja jännityksestä huonovointisena rukoili: ”Varjele minua siltä Pyhältä Hengeltä, joka tulee illalla.” Kuten arvata saattaa, rukoukseen ei vastattu odotetusti.

– Jumalan läsnäolo on voinut tulla ylistyksen ilmapiirissä, muuttaa elämäntarinaani ja sydäntäni. Haluaisitko sinä kokea, että Jumala ilmestyisi vielä tänä iltana elämässäsi?

Nuorten olohuone

Lauri Koivunen arvioi, että enimmillään Kesäklubilla oli noin 50 nuorta, Seuris-miitin aikana enemmänkin.

Paikalla olikin useita tämän kesän seurakuntakoululeiriläisiä. Heistä yksi oli lauantaina säkkituolista tavattu lahtelainen Alexander. Hän viihtyi Kesäklubilla, vaikka muuten juhlat vaikuttivat hänen näkökulmastaan suunnatun lähinnä ”mummoille ja papoille”. Hänen mielestään oli kuitenkin hyvä, että kaikki ikäryhmät oli huomioitu.

Samaten sunnuntaina hengailutilassa aikaa viettäneet Sara, Meda ja Stella olivat tämän kesän seurislaisia. Sara olisi tullut perheen kanssa muutenkin, Medaa ja Stellaa juhlille vetivät kaverit. Kaikki kolme pitivät väljästä ohjelmasta ja mahdollisuudesta viettää aikaa kavereiden kanssa.

– Kaikista eniten tykkään siitä, että olen nähnyt näitä [kavereita]. Mutta kaikki ohjelmat ovat olleet kivoja, totesi Stella, jolta piñata sai erityiskiitosta.

Kuumuuskaan ei ajanut nuoria pois.

– Ihmiset tulivat sinne nukkumaan aamuisin, kun väsytti. Ihmeen hyvin siellä viihdyttiin, vaikka se on hirveä sauna, Kiiski naurahtaa.