Veijosen perhe oli kuullut Vapaakirkon juhlista tuttavilta ja päättänyt tulla katsomaan. Lasten juhlapaikka sopi heidän mielestään hyvin eri-ikäisille.

Tänä vuonna lasten kesäjuhlat pidettiin Teopoliksen vieressä olevan päiväkoti Kullannupun pihalla ja sisätiloissa. Lapsille oli valmisteltu paljon tekemistä ja suuri määrä vapaaehtoisia oli ohjaamassa ja auttamassa leikeissä ja tekemisissä. Alueelta löytyi pomppupaikkaa, nikkarointinurkkaa, Legoja, askartelua, lehtiä, lautapelejä, kiipeilyseinä, roolileikkipaikka ja paljon muuta. Lasten ja varkkien tilaisuudet pidettiin päätelttaa pienemmässä teltassa päiväkotialueen perällä. Ohjelmia oli suunnattu eri aikaan eri ikäisille. Raamatunopetuksen aiheina olivat muun muassa Joonan ja Nehemian tarinat ja heidän uskonsa Jumalaan. 

Kaverit tärkeitä

Lauantai oli kokonainen juhlapäivä. Silloin kirjoittajat haastattelivat lasten juhlilla vierailevia. Ensimmäisenä aamulla leikkipaikalla odotteli Perhemuskarin alkamista 6-vuotias Mikaela Turkki. Turkki oli tullut juhlille Tammelasta mummon ja tädin kanssa jo perjantaina. Yö hotellissa oli ollut mukava.

Nyt hän esitteli lempileikkipaikkaansa notkukeinua. Turkki toivoi voivansa tutustua uusiin kavereihin. Vielä perjantain aikana uutta kaveria ei ollut löytynyt. Perhemuskarissa oli kiva laulaa ja leikkiä. Oli hauskaa. 

Perheenä juhlilla

Maria ja Sami Kuivinen tulivat kesäjuhlille lauantaina viiden pojan kanssa Vantaalta. He olivat olleet tuttavien mökillä yötä ja odottivat lapsille lastentarhaa ja aikuisille hetkeä Sanan äärellä. Heidät tavoitettiin Yhdessä! -vauvasta vaariin jumalanpalveluksessa. Lapset pitivät lauantain perhejuhlaa mukavana, vaikka se ehkä osin olikin pitkästyttänyt pienimpiä kuulijoita.

Maria Kuivinen harmitteli, ettei lastenhoitoa (tarhaa) ollut. Hän kertoi, että juuri lastenhoito on mahdollistanut vanhemmat kokouksiin. Nyt vanhemmista jompikumpi joutui olemaan lasten kanssa tarha-alueella. Maria myös mietti, että kun lapsilla olisi jotain tosi kivaa, jota odottaa, he haluavat tulla juhlille uudelleen. Se on kuin siemenen kylvämistä. 

Leikkien lomassa

Lauantaina iltapäivällä vietti aikaa Asko Sälli lastensa kanssa luku- ja pelitilasta. Hän oli tullut juhlille Tampereelta. Lapset viihtyivät Aku Ankkojenparissa. Sälli ihasteli kaikkia toimia ja toimintoja, joita lapsille oli kehitetty. Varmasti lapset viihtyisivät pidempäänkin. Lastentarhan puuttumista hän ei surrut, koska hän oli tottunut katsomaan itse lastensa perään. Isä oli päättänyt, että tulevat sunnuntainakin juhlille puuhastelemaan.

Tarhan pihapiirissä istui Sari Keurulainen. Hän piti silmällä omaa, kahdeksanvuotiasta lastaan ja siskon yhdeksän- ja viisivuotiaita lapsia. Päiväseltään juhlilla ollut Keurulainen kertoi, että lapset olivat hienosti löytäneet tekemistä ulkona. Selkeä ja rajattu pihapiiri helpotti valvomista ja etenkin isompien lasten leikkien seuraaminen oli helppoa. Keurulainen pohti, etteivät ainakaan hänen valvottavat lapsensa tylsisty juhlapäivän aikana. Leikkialue oli liki pääteltan seinää, jonka liepeet olivat avoimet, joten juhliakin pystyi seuraamaan ”sivusilmällä”.

Lasten teltassa

Lasten iltatilaisuudessa istui Veijosen perhe. Äiti ja isä sekä Wilhelmiina (7), Josefiina (6), Adeliina (3) ja Eemil (1) olivat kuulleet tuttavilta Vapaakirkon kesäjuhlista ja päättivät tulla katsomaan lähikunnasta Nokialta. Heidän ensisijainen suunnitelmansa oli tulla lasten tilaisuuteen. Tämä oli myös perheen ensimmäinen kerta Vapaakirkon juhlilla.

He pitivät lasten juhlien paikkaa sopivana eri-ikäisille lapsille. Rajattua aluetta he erityisesti pitivät hyvänä, vaikka pieni Eemil yrittikin ”karata” rajatun alueen rakosesta, kun ei ihan jaksanut seurata ohjelman kulkua.

Lastentarhakeskustelua

Illemmalla haastateltiin hieman epävirallisesti myös lasten juhlien vapaaehtoisia. Heidän panoksensa oli suuri. Esiintyi pohdintaa siitä, oliko hyvä, että juhlilla ei ollut oikeaa lastentarhaa eli suljettua tilaa, vai olisiko samalla työmäärällä voitu tarjota lastentarha, joka on ollut Vapaakirkon kesäjuhlien merkittävä erityisyys hengellisten juhlien keskuudessa.

Se, että vanhemmat itse valvoivat omia lapsiaan, toi määrättyä rauhallisuutta leikkialueille. Ei ollut itkeviä ja ikävöiviä lapsia. Myös melutasoa pidettiin hieman pienempänä.

Toisaalta alakouluikäisiä lapsia liikkui siellä ja täällä pienissä ryhmissä ilman minkäänlaista valvontaa. Lasten tilaisuuksiin tulivat pääosin ne lapset, joiden vanhemmat ohjasivat lapsia ohjelmiin, koska leikkipisteet olivat auki paitsi Perhejuhlan aikana. Paljon lapsia vietti siten juhlat leikkien ilman hengellistä antia.

Teksti ja kuvat: Einari Verkkonen ja Hanna-Kaisa Nikunen