Hannu Vuorisella on takanaan 60 vuotta elämää, 40 vuotta seurakuntatyötä ja 11 vuotta Vapaakirkon johtajuutta, mutta tärkeimmät löytönsä hän teki teini-ikäisenä.

Seurakunnan rakentaminen on ollut Hannu Vuoriselle elämänmittainen tavoite.

– Sen voisi sanoa näin: Efesolaiskirjeen mukaan Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä sen edestä. Määrätyllä tavalla kutsuni on ollut seurata Jeesusta, ja jos hän rakasti seurakuntaansa ja antoi itsensä sen hyväksi, niin minunkin tehtäväni on rakastaa ja antaa itseni seurakunnan hyväksi.

Vuorista luonnehditaan monisanaiseksi saarnaajaksi, ja kenties osasyy on tässä: hän ei lauo suorasukaisia kommentteja vaan punnitsee sanojaan löytääkseen tarkimman ilmaisun.

Kuten sen, että uskoontulon sijaan Jeesus löysi hänet.

Löytö, joka tapahtui Vuorisen ollessa 14-vuotias, onkin hänen elämänsä merkittävimpiä käännekohtia.

40 vuotta seurakuntatyötä

Kohdattuaan Jeesuksen henkilökohtaisesti Hannu Vuorinen etsiytyi Turun vapaaseurakuntaan. Alkoi pitkä polku paikallisseurakunnassa: parikymppisenä vuonna 1981 hän aloitti Turun vapaaseurakunnan nuorisotyöntekijänä, vuodesta 1988 hän toimi ”kakkospastorina” eli seurakunnanjohtajan apuna ja vuodesta 1990 seurakunnanjohtajana aina siihen saakka, kunnes hänet valittiin kirkkokunnanjohtajaksi vuonna 2008.

Se tekee noin 40 vuotta täysaikaista seurakuntatyötä. Väliin on mahtunut vuosi Yhdysvalloissa raamattukoulussa, lyhyt jakso siirtolaistyössä Pohjois-Amerikassa sekä työn ohessa suoritetut opinnot Suomen teologiseen opistoon.

Rakkaus paikallisseurakuntaan ei koskaan sammunut, minkä vuoksi Hannu Vuorinen kieltäytyikin ensimmäisistä kutsuista kirkkokunnanjohtajaksi.

– Sanoin, että voitte unohtaa koko jutun, hän toteaa heilauttaen kättään.

– Mutta Jumala puhui minulle vääjäämättä asiasta niin, että ymmärsin, että hän haluaa minun vastaavan jostain syystä myöntävästi.

Parin-kolmen vuoden prosessin jälkeen vastauksen sävy vaihtui, ja vuonna 2009 Vuorinen aloitti kirkkokunnanjohtajana, ensimmäiset kuukaudet yhdessä edeltäjänsä Olavi Rintalan kanssa.

Intohimo paikallisseurakuntaa kohtaan on avuksi kirkkokunnanjohtajan työssä, Vuorinen ajattelee. Koostuuhan Vapaakirkko seurakunnista, joten seurakuntatyö on ytimessä myös valtakunnallisella tasolla.

– Pystyn samastumaan mielestäni nopeasti seurakuntien tilanteisiin, jos niitä kuvaillaan minulle. Seurakuntamiehenä tiedän, millaisia paikalliset haasteet ja mahdollisuudet ovat, hän arvioi.

Raamattuun on helppo tarttua

Teinivuosilta periytyy myös rakkaus Raamattuun. Pian uskoontulonsa jälkeen Hannu Vuorinen havahtui siihen, että kaikkivaltias Jumala on todella puhunut ihmisille, ja että tätä puhetta on mahdollista tutkia, ymmärtää ja soveltaa arkielämään.

– Raamatun saarnaamisesta ja opettamisesta muodostui minulle keskeinen tapa rakentaa seurakuntaa, hän kertoo.

– Tämä saattaa kuulostaa pahimmillaan korskealta tai yksinkertaistamiselta, mutta minulle on aina ollut valtavan helppoa ja antoisaa tarttua Raamattuun.

Pyhän kirjan ääreen on voinut palata kysymyksien, hämmennyksen ja suoranaisten epäilystenkin kanssa. Aina on löytynyt uusia näkökulmia ja vastauksia.

Vuosien varrella Vuorisen tavaksi on tullut lukea Raamattua päivittäin lukuohjelmien ja päiväkirjan avulla.

Toinen taso on yhteen kirjaan tai kirjeeseen pureutuminen oheiskirjallisuuden avulla, kolmas saarnan valmistelu.

– Paneudun johonkin tekstikatkelmaan käyttäen siihen aikaa, ja se on minusta äärettömän antoisaa, tulipa siitä saarna tai ei. Voisin tehdä sitä muutenkin, hän naurahtaa.

Herätys jätti jäljen

Kolmas nuoruusvuosien perintö on kokemus vireästä hengellisestä liikehdinnästä. 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvulla ihmisiä tuli uskoon, seurakunnat kasvoivat ja kaikessa katsottiin rohkeasti eteenpäin.

– Näin nuorena, että evankeliumissa on käsittämätön voima, ja että Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa meidän ihmisten todellisuudessa seurakunnan keskellä, hän kertoo.

– Sen takia seurakuntaelämä ei ole koskaan ollut minulle vain teoreettista uskoa, vaan käsin kosketeltavaa elämää.

Vuorinen vertaa aikaa vuolaana virtaavaan veteen, jonka täytyy väistämättä tulla myös suvantovaiheeseen. Matkan varrelle onkin mahtunut hiljaisia jaksoja, jolloin kaikki näyttää pysähtyneen. Siltä näytti 1990-luvun alussa, mutta suvannosta tulikin tärkeä oivallus, ”evankeliumin vapauden manifesti”. Se poiki lukuisia saarnoja ja lopulta kirjan Rakenteilla Armon talo (Päivä 2001).

– Raamattuni äärellä havahduin Jumalan armon kattavuuteen ja siihen, että evankeliumin ytimessä on itse asiassa Jumalan armo Kristuksessa. Se armo on niin häkellyttävän kattavaa, vahvaa ja voimakasta, että voimme täydellä painollamme levätä sen varassa.

Lapset on tavoitettava

Suvantovaihetta eletään nytkin. Vapaakirkon jäsenkehitys polkee paikoillaan ja ikärakenteen valossa tulevaisuus voisi pahimmillaan näyttää alakuloisesti laskevalta käyrältä, jonka taltuttamiseksi kirkkokunnanjohtajalla on kaksi keinoa: uusien ihmisten tavoittaminen ja uuden sukupolven rakastaminen Kristukselle.

– Jos emme perheinä ja perheitä tukevina seurakuntina saa rakennettua siltaa lapsiimme, olemme pulassa, hän sanoo.

Lannistuminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, Vuorinen tarkentaa, sillä hän uskoo Jumalan pitävän huolta seurakunnastaan kaikenlaisina aikoina. Siitä on osoituksena Vapaakirkonkin pitkälti yli satavuotias historia.

– Evankeliumin välittäminen ihmisille alkaa meidän uskostamme evankeliumin voimaan ja Jumalaan, Vuorinen tähdentää ja innostuu silminnähden.

– Se pohja pitää vankistaa. 

Sukupolvien ketju jatkuu

On vielä neljäskin matkakumppani, joka on kulkenut Hannu Vuorisen rinnalla 14-kesäisestä lähtien.

– En olisi minä ilman Marjoa, se on ehdottomasti niin. Tämä saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta Marjon ja minun välinen rakkaus, ystävyys ja kumppanuus ovat elämässäni luovuttamaton elementti ja valtava siunaus.

Vuorisilla on nyt 40 yhteistä avioliittovuotta, kaksi tytärtä ja yksi lapsenlapsi.

Hannu Vuorisen seinällä seepianvärisessä taulussa Joosuan pikkuruinen käsi lepää isommassa kädessä. Se kuvaa sukupolvien ketjua, joka jatkuu molempiin suuntiin. Jo Hannu Vuorisen isovanhemmat vaikuttivat Turun vapaaseurakunnassa, ja nyt kolme sukupolvea Vuorisia rakentaa yhteistä kotiseurakuntaa Raisiossa.

Nuorin sukupolvi, kaksivuotias Joosua ja hänen yhä kohdussa kasvava pikkusisaruksensa, eivät tosin ihan niin aktiivisesti. Ainakaan vielä.

Pia Korhonen

Artikkelikuva: Hannu Vuorinen täytti 60 vuotta 31. lokakuuta. Juhlia vietettiin koronaviruksenkin vuoksi pienellä joukolla perhepiirissä. Kuva: Pia Korhonen

_ _ _

Koronatilanteen vuoksi Vuorinen vietti syntymäpäiviään perhepiirissä, mutta jos tahtoo 60-vuotiasta kirkkokunnanjohtajaa muistaa, lahjansa voi antaa lapsi- ja nuorisotyöhön: 

Suomen Vapaakirkon Nuoret ry

Tilinumero: FI36 8000 1400 5513 97

Viite: 50092

Kiitos!