Rajat ovat terveen ja tasapainoisen elämän edellytys. Ne ovat myös avainasemassa kun puhumme stressistä. Rajat vaikuttavat kaikkiin elämän osa-alueisiin, elämäniloon ja hyvinvointiin. Fyysiset rajat ovat selkeitä, sillä ne ovat näkyviä. Aidat, kyltit, työhuoneet. Ne osoittavat, että tästä alkaa minun alueeni, minun vastuuni. 

Henkiset rajat ovat aivan yhtä todellisia kuin fyysiset, mutta niitä on vaikeampi havaita. Näiden rajojen tehtävä on auttaa meitä välittämään enemmän sekä toisista että itsestämme. Ne auttavat ottamaan vastuun tunteidemme käsittelystä ja irrottautumaan toisten haitallisista tai manipuloivista tunteista. 

Henkisten rajojen asettamisessa olemme usein kehityskelpoisia. Jos emme ole saaneet harjoitella omia rajojamme, niiden asettaminen saattaa aiheuttaa vaikeita tunteita. Entä jos joku loukkaantuu kun vedän rajat? Eikö rajojen asettaminen ole itsekästä? Miksi tunnen epämääräistä syyllisyyttä tai pelkoa, kun ajattelenkin rajojen asettamista? 

”Mitä tekisit jos et pelkäisi?” on pysäyttävä kysymys. Samoin: ”Mitä Jeesus tekisi?” 

Jos katsot mitä hän itse asiassa teki, niin hän, jos joku, asetti rajat. Hän otti aikaa itselleen (ja Isälleen). Hän ei lähtenyt kaikkien mukaan, ei ollut tauotta saatavilla. Hän veti jämerät rajat fariseuksille, toisille rajat oli lempeämmät. Hän tiesi, että jaksaakseen ja voidakseen toteuttaa kutsumuksensa hänen piti huolehtia ensin itsestä. 

Ihmisiä kohdatessaan hän ei ollut ylivastuullinen tai kontrolloiva. Kuten ystäväni totesi: ”Hän saattoi sanoa vain: Mene, äläkä enää syntiä tee.” Ja hän luotti sataprosenttisesti siihen, että ihminen hoitaisi osuutensa.

Miksi ei olisi luottanut? Hän tiesi, mistä hän alkaa, mihin hän loppuu. Hän tiesi, mistä alkaa toisen ihmisen alue ja vastuu.

Ylivastuullisuus meidän ihmisten kesken on yksi raskaista rajarikoksista. Se uuvuttaa sitä harjoittavan ja vie kohteelta mahdollisuuden ikinä edes oppia vastuullisuutta. 

Monet ylivastuulliset, jotka työskentelevät vastuuta pakoilevien kanssa, kärsivät seuraukset näiden puolesta. He tekevät aina kaiken ja varsinkin likapyykin heidän puolestaan. Heidän, siis ylivastuullisten, rajattomuus loukkaa heitä itseään ja estää vastuuttomia kasvamasta. 

Jos joku kolaa omat vastuunsa jatkuvasti sinun harteillesi ja se harmittaa, SINUN on otettava vastuu omista tunteistasi. Tyytymättömyytesi ei ole kyseisen ihmisen syytä, vaan omaasi. 

Palvelukset ja uhrautuminen kuuluvat elämään. Vahingollisen toiminnan mahdollistaminen ei. 

Mitä tekisit, jos et pelkäisi kiusallisia tunteita? 

Päivi Tuohimaa 

Kirjoittaja on oululainen yrittäjä, onnistuja, valmentaja, uskaltaja — ennen kaikkea 

vaimo ja äiti.