Kristillisen kasvatuksen monimuotokoulutus on antanut Pauliina Vesteriselle välineitä kehittyä kasvattajana mutta myös eväitä omaan kasvuprosessiin. Hän uskoo, että liberaalin seksuaalikasvatuksen leimaamassa yhteiskunnassa tarvitaan kristittyjä kasvattajia.

Ensimmäinen kristillisen kasvatuksen monimuotokoulutus järjestettiin Suomen teologisessa opistossa lukuvuonna 2017–2018. Koulutus järjestetään yhteistyössä Kristillisten koulujen ja päiväkotien liitto ry:n kanssa ja se toimii samalla kristillisten koulujen ja päiväkotien henkilöstön perehdyttämiskoulutuksena. Kurssi on kuitenkin tarkoitettu kaikille, jotka haluavat syventyä kristilliseen kasvatukseen — ei pelkästään alan ammattilaisille. 

Kurssi on ollut suosittu, tänäkin lukuvuonnakin kurssilaisia on ollut 28. Koulutus koostuu kolmesta aihekokonaisuudesta, joita käsitellään limittäin viiden lähijakson ja niiden välissä tapahtuvan etäopiskelun aikana. Nämä aihekokonaisuudet ovat 1) Kristillisen kasvatuksen perusteet: maailmankuva ja ihmiskäsitys, 2) identiteetti ja 3) toimintakulttuuri. Koronan takia osa lähiopetusviikonlopuista on toteutettu etäopiskeluna Zoomin kautta. 

”Haluan kehittyä kasvattajana”

Pauliina Vesterinen on yksi tämän lukuvuoden kristillisen monimuotokoulutuksen opiskelijoista. Hän on 43-vuotias perheenäiti, joka asuu Järvenpäässä miehensä, kolmen lapsensa ja kissan kanssa. Kristillisen kasvatuksen tärkeys on ohjannut myös Vesterisen perheen valintoja. Vesteriset muuttivat Helsingistä Järvenpäähän vuonna 2013, jotta heidän lapsensa voisivat käydä Keski-Uudenmaan kristillistä koulua.

Pauliina lähti opiskelemaan kristillisen kasvatuksen monimuotokurssille osittain henkilökohtaisista, osittain ammatillisista syistä:

– Haluan kehittyä kasvattajana, saada syvällisempää ymmärrystä kristillisen kasvatuksen maailmasta ja verkostoitua sellaisten ihmisten kanssa, jotka vaikuttavat tällä kentällä.

Itsekasvatuksen tavoite on kehittyä jatkuvasti

Pauliina kokee, että tämän ajan keskellä tarvitsemme lisää kasvattajia, jotka todella ymmärtävät niitä haasteita, joita lapset ja nuoret kohtaavat. Hän toteaa:

– Toisaalta olen kiinnostunut kasvatuksesta ja oppimisesta myös ammatillisesti, vaikka minusta ei opettajaa tulekaan. Haluan kasvattajana sitoutua itsekasvatukseen, jonka päämääränä on jatkuva kehittyminen, oman ajattelun ja ymmärryksen syventyminen niin tiedollisesti kuin hengellisestikin. Mielestäni kaikkien kasvattajien tulisi pohtia näitä kurssin tärkeitä teemoja.

Kasvatukseen syvemmin perehtyminen ei ole Pauliinalle pelkästään vapaa-ajan harrastus vaan hän on myös alan opiskelija. Oltuaan pitkään kotona lasten kanssa Pauliina lähti vuonna 2014 opiskelemaan Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan erityispedagogiikan asiantuntijalinjalle. Opinnot ovat nyt graduvaiheessa, ja hänen tutkielmansa aiheena on ”Oppimisen ja koulunkäynnin tuki kristillisissä kouluissa”. Aiemmalta koulutukseltaan Pauliina on toimintaterapeutti. 

Keskustelut kasvotusten olivat parasta antia

Pauliina on osallistunut kolmeen lähiopetusviikonloppuun, joista kaksi on toteutettu etänä. Viikonloput alkavat perjantai-iltana ja kestävät lauantai-iltapäivään. Yhden vuorokauden uhraaminen mielenkiintoisen aiheen vuoksi kannattaa. Sunnuntaina ehtii vielä levähtää ennen arkea. Vaikka etäviikonloput ovat toimineet hyvin, Pauliina nautti marraskuussa siitä, että pääsi paikan päälle Teopolikseen kohtaamaan ihmisiä:

– Keskustelut kasvotusten, kiinnostavien luentojen seuraaminen ja niiden aikana heräävät mielenkiintoiset keskustelut olivat parasta antia.

Pauliina koki, että luottamuksellinen ilmapiiri ja kunnioituksen kulttuuri antavat mahdollisuuden dialogiin omia rajoja kunnioittaen. Hän jatkaa pohdintaa:

– Suurin osa osallistujista on opettajia tai muuta koulun tai päiväkodin henkilökuntaa. Vaikka en itse opettaja olekaan, olen kokenut oloni tervetulleeksi ja rohkaisen kaikkia kiinnostuneita hakeutumaan koulutukseen, jos kristillinen kasvatus on sydäntä lähellä.

Pohdintatehtävät tukevat sisäistä kasvuprosessia

Kurssiin kuuluu myös tehtäviä lähiopetusviikonloppujen välillä, mikä saattaa pelästyttää kurssista kiinnostuneita. Pauliina kuitenkin rohkaisee, että määrä on ollut sopiva:

– Tehtävissä on sekä omaan kasvuun ohjaavia pohdintatehtäviä että syventäviä kirjallisuusesseitä, joiden ohjeistus on ollut hyvin vapaamuotoinen. Kurssin tehtävät ovat olleet virkistävää vaihtelua yliopisto-opintojeni vastapainoksi.

Pauliina kertoo, että pohdintatehtävien tarkoituksena on tukea opiskelijan sisäistä kasvuprosessia — se onkin yksi kurssin päätavoitteista. Hän toteaa, että ihmisellä, joka on ymmärtänyt olevansa Jumalan lapsi, alkaa prosessi kohti sitä täydellisyyttä, jota varten Jumala on hänet luonut. Ihminen voi joko suostua tähän prosessiin tai jarruttaa sitä kaikin tavoin. Kasvu on vapaaehtoista.

Kristityillä kasvattajilla on tärkeä rooli

Kurssilla opiskelijoita haastetaan miettimään omaa maailmankuvaansa ja omaa identiteettiään Jumalan lapsena. Pauliina pohtii:

– Uskomme perustana tulee olla kristillinen maailmankuva, joka suuntautuu ulospäin ja näkyy asenteissamme, sanoissamme ja teoissamme. Kristitty työskentelee yhdessä Jumalan kanssa pyrkien oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan maailmassa.

Pauliina näkee, että meillä kristittyinä on tärkeä rooli olla vaikuttamassa kristillisinä kasvattajina yhteiskunnassa, jotta yhä useammalla lapsella olisi turvallisempi lapsuus. Hän kertoo kuuluvansa Suomen Evankelisen Allianssin yhteydessä toimivaan melko tuoreeseen Kyllä seksille — ei pornolle -verkostoon.

– Tämän verkoston toiminnan toivoisin leviävän sekä saavuttavan seurakuntia, kasvattajia ja vanhempia. Tarvitsemme ajantasaista ja oikeaa tietoa niistä haitoista, joita liberaali seksuaalikasvatus ja pornon arkipäiväistyminen saavat aikaan.

Toiveissa työ, jossa kristillisyys saa näkyä

Pauliina toivoo valmistuttuaan kasvatustieteen maisteriksi pääsevänsä sellaisiin töihin, joissa kristillisyys saisi olla luonteva osa työpäivää.

– Luotan, että tulevaisuuteni on Jumalan kädessä ja myös tuleva urani saa palvella hänen suunnitelmiaan. Haluaisin olla vaikuttamassa kristillisen kasvatuksen kentällä asiantuntijana ja hyödyntää monipuolista osaamistani.

Seija Tiittainen

_ _ _

Polku316 tukee kasvattajaa

Kristillisen kasvatuksen ydinkysymykset koskettavat sekä perheitä että seurakuntia: mitä teemme niiden lasten kanssa, jotka Herra on meille uskonut? Kysymys on niin laaja, ettei siitä ole helppo saada yksin otetta tai selkeää kokonaiskuvaa.

Kristillisen kasvatuksen ohjelma Polku316 tarjoaa tukea kasvatuspohdintoihin, sekä seurakunnalle että vanhemmille. Ohjelma auttaa pohtimaan isoja miksi-kysymyksiä, kuten Raamatun antamaa perustaa kasvatustehtävälle. Toisaalta se ohjaa myös konkreettisempien kysymysten äärelle: Miten voimme valjastaa lapsen uteliaisuuden käyttövoimaksi oppimiselle ja kasvulle? Millaiset ihmissuhteet tukevat lapsen kasvua?

Polku316 tarjoaa myös selkeät oppimistavoitteet: sanat sille, mihin asioihin haluamme vaikuttaa kasvatustyöllämme. Oppimistavoite ”tehtäväänsä toteuttava” haastaa aikuisia kasvattamaan lapsista aktiivisia toimijoita, jotka osaavat ja uskaltavat tarttua toimeen kaikissa tehtävissä, joihin Jumala heitä johdattaa. Samalla oppimistavoite ”Jumalan lapsi” auttaa vahvistamaan lapsen identiteetin kulmakivenä sitä, että hän saa kutsua Jumalaa Isäksi — aivan riippumatta siitä, miten tehtävän toteuttaminen juuri tänään onnistui. Oppimistavoitteiden yhteissumma onkin paljon enemmän kuin listaus ominaisuuksista, joita kasvatus haluaa vahvistaa: se pyrkii olemaan kuva hyvinvoivasta kristitystä. 

Polku316-kasvatusohjelmaan voit tutustua joko tarkemmin kirjan kautta (Polku316. Hakola, Marika ja Koivunen, Tommi. Päivä Osakeyhtiö, 2013) tai perusasioihin perehtyen nettisivulla vapis.fi/polku316.

Valmiita opetuksia seurakuntien käyttöön ja ideoita perheen kasvatustyön tuoksi löytyy runsaasti materiaalipankista materiaalit.vapis.fi

Nana Kivimäki