Toivon festivaalin puheet perustuvat Pietarin ensimmäiseen kirjeeseen. 

_ _ _

Tervetuloa kuuntelemaan Toivon festivaalin sanomaa kesäjuhlaviikolla 23.–28.6. joka ilta klo 19.30 TV7-kanavalla. 

• Pietarin kirjeen sanomaa välittämässä: Hannu Vuorinen, Timo Lehikoinen, Kenno Leier, Nelli-Maaria Mäkelä ja Markus Nikkanen

• juontajina: Harri Kankare, Petra Hämäläinen, Jukka Laamanen ja
Jenni Malinen

_ _ _

Kyseinen kirje kirjoitettiin noin vuonna 62 kristityille, jotka alkoivat kokea, että sekä lähellä olevat ihmiset että esivalta alkoivat yhä enemmän painostaa heitä. Rooman valtakunnassa esiintyi myös suoranaista vainoa, vaikka vainot vielä olivatkin paikallisia. 

Jeesukseen uskovien seurakuntia oli syntynyt laajalti. Pietari kirjoitti kirjeen, jossa hän rohkaisee ja varustaa Jumalan perheväkeä evankeliumin pohjalta.

Outoja ja vieraita tälle maailmalle

Heti kirjeensä alussa apostoli muistuttaa jännitteestä, joka kuvaa Jumalan kansaa. Olemme Jumalan valittuja, hänen rakkaita lapsiaan. Taivaallinen Isä on kutsunut meidät omikseen ja antanut meille paikan perheensä jäseninä. Hänelle emme ole vieraita tai muukalaisia!

Mutta juuri siksi, että olemme valittuja, olemme nykyisessä maailmassa muukalaisia. Olemme taivaan valtakunnan kansalaisia ja siksi outoja ja vieraita tälle maailmalle. Johannes kiteytti saman ajatuksen seuraavasti: Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään.(1. Joh.3:1)

Älä ole lukutaidoton

Sama jännite on olemassa edelleen. Jokainen Jeesusta seuraava tämän kokee, tavalla tai toisella, välillä voimakkaasti ja välillä heikommin. Samoin Kristuksen seurakunta yhteisönä elää samassa jännitteessä. Toisaalta olemme maailman onnellisimpia ihmisiä, sillä Jumala on Isämme ja Jeesus on Vapahtajamme! Toisaalta olemme maailmalle muukalaisia, sillä se ei tunne Herraamme, vaan kapinoi häntä vastaan.

Miten eläisimme ”valittuina muukalaisina” 2020-luvun Suomessa? Mitkä evankeliumin totuudet korostuvat mainitussa jännitteessä eläessämme? Millaisia ohjeita apostolit antaisivat meidän aikanamme? Jos kesäjuhlien pääpuhujaksi saataisiin Simon Pietari, mistä hän saarnaisi?

Pimeässä valon tarve ja merkitys korostuu. Valona Kristuksen seuraajien tiellä on aina ollut Raamatun tuntemus ja sen soveltaminen elämään. Vain Jumala kykenee näkemään suuren, kokonaisen kuvan. Ilman Jumalan totuutta olemme lukutaidottomia — kykenemättömiä lukemaan elämää oikein. Siksi Raamatun merkitys ei suinkaan vähene vaan kasvaa. Pietari sanoi: Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta te sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.(1- Piet.2:2)

Kutsu Pyhään elämään

Toivon studio -jaksoissa kesäjuhlaviikon jokaisena iltana pysähdymme lyhyesti kuuntelemaan Pietarin tekstiä 2020-luvun valituille muukalaisille. 

Havaitsemme, että uudestisyntymä on välttämätöntä, jotta voimme kuulua Jumalan perheväkeen. Uuden elämän myötä olemme saaneet tulevaisuuden, jota Raamattu nimittää ”eläväksi toivoksi”. Sen valossa jaksamme kestävästi taivaltaa tämän muukalaisuutemme matkan.

Kuulemme Pietarin kutsun pyhään elämään, joka on itseasiassa hyvää elämää. Pyhitystiellä käsite ”jumalanpelko” saa myönteisen ja kannustavan sisällön, joka kannattelee uskovaa kuin aalto surffaajaa! 

Pietari rohkaisee meitä jakamaan eteenpäin toivoa, jonka usko on meille antanut. Saamme osallistua Jumalan missioon, olla levittämässä hyvää uutista ja kutsumassa kaikkia mukaan!

Elävinä kivinä

Jeesuksen seuraamisesta muodostui Pietarille uusi elämäntapa, ja niinpä hän asettaa Jeesuksen esikuvaksemme ja kutsuu meitäkin seuraamaan häntä. Kristityt ovat Jeesus-faneja, jotka ovat hylänneet tämän maailman idolit!

Havaitsemme, että merkityksellinen elämä — jota kaikki ihmiset itselleen toivovat — löytyy osana suurempaa kokonaisuutta, yhteydessä Jumalan kansaan. ”Te olette valittu suku, omaisuuskansa, pyhä papisto”, Pietari kuuluttaa rohkeasti. Rakentumalla elävänä kivenä Jumalan huoneeksi ihminen löytää paikkansa ja elämälleen tarkoituksen ja merkityksen.

Lopuksi palaamme kirjeen alussa esiteltyyn teemaan. Kristitty on osallinen kärsimyksistä ja muukalaisuus tuottaa kipua ja kamppailua. Mutta kärsimisessäkin Kristus on esikuvamme, ja kun seuraamme häntä, kärsimyksen takaa hahmottuu autuus, joka on moninkertainen murheisiin verrattuna!

Hannu Vuorinen

_ _ _