Salasana unohtunut?

16. huhtikuuta 2016 kello 18.56 tapahtui 7,8 Richterin asteikon maanjäristys Ecuadorin kahdessa provinssissa Manabissa ja Esmeraldasissa. Järistyksen episentrumi oli lähellä Pedernalesin kanttoonia. Jälkijäristyksiä on ollut jo yli tuhat, niistä kuusi on ollut yli 6 Richterin asteikolla, ja ne ovat tuntuneet koko maan alueella.

kuva 1 Manta

Romahtaneet talon ranioilta etsitään käyttökelpoista tavaraa Mantassa. Kuva: Teijo Sormunen.

Järistys koetteli kaikkein eniten  Portoviejon, Mantan, Jaman, Bahia de Caraquezin, Pedernalesin, Melontan, Montecristin, Jaramijón, Calcetan, Flavio Alfaron, Chonen ja Muisnen kanttooneita Manabin ja Esmeraldasin provinsseissa.

Ecuadorin valtion virallisten lukujen mukaan järistyksessä kuolleita on jo 659 ja haavoittuneita 17 639. Erilaisissa väliaikaisissa  ja pysyvissä pakolaiskeskuksissa ihmisiä on majoitettuna yhteensä  29 067, ja yhteensä yli 27 732 henkilöä on otettu vastaan virallisen sairaanhoidon puitteissa maanjäristyksen seurauksena saatujen vammojen tähden.

– Monet epäilevät ja pelkäävät, että kuolleita on rakennusten raunioissa vielä paljon enemmän. Alue on vielä niin sekaisin, että on vaikea tietää, kuka on kadoksissa ja kuka löytynyt. Lisäksi jälkijäristykset vaikeuttavat etsintätöitä. Rakennukset uhkaavat luhistua koko ajan uudelleen ja entistä pahemmin, kertoo IPEE-kirkon keskustoimistossa Quitossa työskentelevä Joanna Sormunen.

Koteihinsa livahtaneita on jäänyt raunioihin

YK:n mukaan maanjäristys vaikutti yhteensä 250 000 lapsen elämään. He tarvitsevat nyt tukea ja suojaa. Valtion puolesta on järjestetty 39 pysyvää keskusta ja 64 väliaikaista suojaa. Tällainen keskus on esimerkiksi Portoviejon lentokenttä, jonne YK on järjestänyt suuren pakolaiskeskuksen alueen kodittomiksi jääneille ihmisille.

75 prosentissa Esmeralda-sin ja Manabin provinsseista on juokseva vesi ja sähkö. Pahiten vahingoittuneiden alueiden vesijohtoja ja -asennuksia korjataan edelleen.

– Vaikka vesi ja sähkö on saatu takaisin suurimpaan osaan katastrofialueesta, ihmiset ovat edelleen järkytyksen vallassa. Monet ovat menettäneet kotinsa lisäksi työnsä, ja vaikka koti olisi vielä pystyssä, sisään ei uskalleta mennä jälkijäristysten takia.

– Toiset taas livahtavat salaa kotiensa raunioihin etsimään arvoesineitä ja kadonneita papereita ja jäävät niihin loukkuun jälkijäristysten romahduttaessa rakennuksen heidän ympäriltään. Kaikki tämä vaikeuttaa avustajien työtä, ja ihmisiä onkin yritetty evakuoida pahiten vaurioituneilta alueilta, Joanna Sormunen toteaa.

Quiton Pacto-kirkon toimisto koordinoi humanitaarisen tuen keräämistä koko maassa. Eri seurakunnista on saapunut vettä, ruokaa, vaatteita ja muuta tarpeellista tavaraa sekä katastrofialueelle että Pacto-kirkon pakolaiskeskukseen.

– Välillä tuntuu niin turhauttavalta olla näin lähellä, mutta pystymättä ojentamaan kättään ja tekemään jotain konkreettista paikan päällä. Toisaalta toimistolla tehtävä työ myös pelastaa ihmishenkiä. IPEE-kirkko on kerännyt suuria määriä avustuksia ja  lähettänyt niitä autokuormittain alueille, joita Ecuadorin valtion virallinen tuki ei ole saavuttanut, Joanna Sormunen selittää.

– Itse olen ollut mukana erityisesti tiedotustyössä, ottanut valokuvia ja videoita, joissa kerrotaan avun tarpeesta ja siitä, miten ihmiset voivat tukea järistyksen uhreja.

Intiaaniseurakunnan ”lähetit” paikan päällä

IPEE-kirkko on perustanut pakolaiskeskuksen Pedernalesin asukkaille leirikeskukseensa Santo Domingoon. Sinne on otettu vastaan jo yli 53 perhettä.

Leirikeskuksessa Pedernalesista paenneet perheet saavat hengellistä tukea, paikalla on psykologi joka käy traumaattisia kokemuksia läpi yhdessä heidän kanssaan ja tukee tulevaisuuden rakentamisessa. Lisäksi FACEn lääkärikaravaani huolehtii heidän terveydestään.

Teijo ja Marja Sormunen ovat Santo Domingossa koordinoimassa ja tukemassa keskuksen toimintaa. Marja on jo ehtinyt aloittaa virkkaustyöpajat yhdessä keskuksen nuorten kanssa.

Teijo Sormunen  on haastatellut kaikkia keskuksessa olevia perheitä ja auttanut heitä käymään läpi traumaattisia muistoja, jäsentämään nykytilannetta ja suunnittelemaan tulevaisuutta. He ovat myös osallistuneet keskuksen hengelliseen ohjelmaan.

Teijo ja Marja Sormunen ovat myös auttaneet elintarvikkeiden kokoamisessa ja kuljettamisessa keskukseen.

Magdalenan intiaaniseurakunnan ystävät lähettivät keskukseen säkeittäin maan antimia. Kuva: Marja Sormunen

Magdalenan intiaaniseurakunnan ystävät lähettivät keskukseen säkeittäin maan antimia. Kuva: Marja Sormunen

– On mahtavaa nähdä ja kokea, miten rakkaus toimii käytännössä: Intiaaniystävämme Cashalomasta ja Magdalenasta lähettivät mukanamme apua Pedernalesin tuhoutuneen kaupungin pakolaisille, jotka ovat turvassa kirkon leirikeskuksessa. Ilo on molemminpuolista, Teijo Sormunen kertoo.

– Koemme itsemme Magdalenan intiaaniseurakunnan läheteiksi maanjäristysalueella, Marja Sormunen jatkaa.

Kevytrakenteiset talot jäivät pystyyn

Viime viikolla Sormuset vierailivat lähes kokonaan tuhoutuneessa Pedernalesin kaupungissa. Siellä he tapasivat kaupungin johtoa ja yhdessä heidän kanssaan suunnittelivat, minne ja milloin keskuksesta turvaa hakenut väki voi palata kotikaupunkiinsa.

Maanjäristys vaurioitti kaikkia Pedernalesin rakennuksia, noin 80 % taloista on korjauskelvottomia. Seurakunnan kirkkorakennuksen rakenteet säilyivät suhteellisen ehjinä, mutta sen väliseinät tuhoutuivat pahasti.

Maanjäristys vaurioitti kaikkia Pedernalesin rakennuksia, noin 80 % taloista on korjauskelvottomia. Seurakunnan kirkkorakennuksen rakenteet säilyivät suhteellisen ehjinä, mutta sen väliseinät tuhoutuivat pahasti.

– Kävi sieluun saakka, kun näin, miten kaupunki on tuhoutunut, Teijo Sormunen toteaa.

– Kyllä oli rankkaa nähdä, missä kunnossa Pedernales oli. Siellä on karmean kuumaa, ja haju on ihan kauhea, raunioissa on varmasti vielä ruumiita mätänemässä. Kaikki hotellit ja talot hajoitetaan, etteivät ne sorru. Vain kaikkein huonoimmat ja kevytrakenteisimmat talot ovat jääneet pystyyn, Marja Sormunen kertoo.

– Ecuadorilaiset ovat avanneet sydämensä sisarilleen ja veljilleen rannikolla — materiaalista tukea on saapunut paljon. Samoin monet ihmiset avustavat työssä vapaaehtoisesti. Silti tarvitaan vielä paljon lisää apua, Joanna Sormunen kertoo.

Teijo Sormunen opettamassa leirikeskuksessa turvan saaneita Pedernalesin kaupungin asukkaita. Kuva: Marja Sormunen.

Teijo Sormunen opettamassa leirikeskuksessa turvan saaneita Pedernalesin kaupungin asukkaita. Kuva: Marja Sormunen.

Ruotsin ja USA:n seurakunnat ovat lähettäneet rahallista apua, jolla työtä on saatu edistettyä. Moneen asiaan tarvitaan rahaa, bensaan, jotta avustuskuormat saataisiin rannikolle, lääkkeisiin ja muihin tarvikkeisiin, pakolaiskeskuksen sähkö- ja vesilaskuihin sekä muihin juokseviin maksuihin.

Mutta suurin ponnistus on vasta edessä. Monet ovat menettäneet kotinsa, terveytensä ja perheenjäseniään. Seurakuntien tilat ovat vahingoittuneet, ja työpaikat kadonneet järistyksen mukana.

– Ihmiset tarvitsevat tukea uudelleenrakentamisessa, jotta he voisivat palata takaisin koteihinsa ja elättää itsensä. Muistathan rukoilla sekä maanjäristyksessä kärsineiden että heidän auttajiensa puolesta sekä tukea Vapaakirkon keräystä Ecuadorin maanjäristyksen uhreille, Joanna Sormunen pyytää.

JS/SVL

Artikkelikuva: Marja Sormunen opastaa vastaanottokeskukseen majoittuneita nuoria virkkauksen saloihin. Kuva: Teijo Sormunen

_ _ _

Suomen Vapaakirkko on aloittanut katastrofikeräyksen maanjäristysalueella tehtävään avustustyöhön. Apu menee perille Pacto-kirkon ja FACEn kautta.

Lahjoita avustuksesi maanjäristyksen jälkeiseen avustustyöhön.

Tili: Suomen Vapaakirkko
FI13 5680 0020 2843 90
Viite: 6176 34063
Keräyslupa POL-2015-13012
Voimassa 4.3.2016 – 31.1.2018 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta.