Jotkut edelliset kirjoittajat ovat jo pohtineet hyvien kysymysten voimaa ja niiden vaikutusta.

Kerron tässä blogissa siitä, miten lähes vahingossa lähettämäni kysymykset osoittautuivatkin tärkeiksi eräälle henkilölle. Lähetin hänelle kysymyksiä, koska en millään löytänyt aikaa tapaamiselle kasvotusten. Ajattelin, että hän voi ainakin valmistella myöhempää tapaamistamme siten, että vastailee mielessään näihin kysymyksiin. Henkilö oli lähdössä lähetyskentälle ilman isomman lähetysjärjestön tukea tai jäsenyyttä, mikä on varsin harvinaista Suomessa, mutta hänen tapauksessaan ainut mahdollisuus.

Ne kysymykset, joita jokaisen lähetysjärjestön esihaastattelujen tekijä olisi saattanut kysyä, nousivat mieleeni:

Mistä innostut?
Mikä saa unen karkaamaan silmistäsi?
Mitä annettavaa koet itselläsi olevan kohdemaan tilanteeseen?
Millaisessa yhteisössä omat lahjasi tulevat parhaiten esiin?
Millaiset yhteistyökumppanit ovat tarpeen, jotta saat työn tavoitteet saavutettua?
Miten sinä voisit muuttua, jotta sopisit parhaiten jonkun paikallisen järjestön alaisuuteen ja puhaltamaan yhteiseen hiileen?

Nämä kysymykset lähetin hänelle ikään kuin aikaa ostaakseni. En vieläkään tiennyt, milloin ja missä saattaisin päästä tapaamaan henkilöä itseään.

Näkemisen tarvetta ei tullutkaan, koska tämä henkilö koki kysymykset niin kohtikäyvinä, että hän kokosi ympärilleen tukiryhmän ja alkoi sen eri ammattilaisten kanssa etsiä vastauksia. Hän ehti lähteä jo kohdemaahankin ilman tapaamistamme.

Myöhemmin hän kertoi, että nuo kysymykset saivat hänet kokoamaan ympärilleen tiimin, jonka kanssa hän nyt keskustelee kaikesta. Kysymykset johtivat myös siihen, että hän ei halunnut enää toimia yksin, vaan etsi työskentelykaupungista sopivimmat yhteistyökumppanit ja löysi oman paikkansa tuossa asetelmassa. Eräällä humanitäärisellä järjestöllä olikin juuri huutava puute tiettyjen projektien suunnittelijasta ja hankkeiden valmistelijasta. Olin mielissäni, kun kuulin tämän. Se, millaisiin tehtäviin hän oli johdattunut, oli suoraa paikallisen järjestön palvelua eikä yksinäisten erillisten ideoiden tavoittelua. Tukiryhmän kanssa reflektoimalla hän oli selkiyttänyt lahjojensa ja luonteensa kokonaiskuvaa tapaamatta minua lainkaan.

On ilahduttavaa huomata, että merkittäviä asioita tapahtuu usein vahingossa ja minun selkäni takana ilman sen kummempaa osuuttani siinä.

 

Maija Lock
Kirjoittaja toimii lähettihuollossa ja lähetyksen resurssihenkilönä Euroopassa

Artikkelikuva: Lähes vahingossa lähettämäni kysymykset osoittautuivatkin tärkeiksi eräälle henkilölle. Kuva: Dariusz Sankowski / Unsplash