Suomen Vapaakirkon kokoavat kesäjuhlat olivat niin kävijämäärillä mitaten kuin taloudellisestikin varsin hyvä uudelleenponnistus pitkän tauon jälkeen. Mitkä asiat näet juhlaisäntänä ja tapahtumakoordinaattorina erityisen keskeisinä juhlien onnistumisen kannalta, Manuel Rautalahti?

– Juhlien ilmapiiri on a ja o. Sitä olen halunnut vaalia. Koimme myös talkoolaisina vahvaa Pyhän Hengen läsnäoloa tilaisuuksia valmistellessamme. Ylipäänsä talkoolaisten panos vetää hiljaiseksi. Eräs järjestysmies tuli Lapualta hyvissä ajoin, palveli koko viikonlopun, heitti lopuksi repun selkään ja lähti satojen kilometrien paluumatkalle. Nämä ovat huikeita kavereita! Ilman heitä tällaisia juhlia ei olisi. Suurenmoinen kiitos kaikille talkoolaisille, meillä on ollut hieno joukkue tekemässä näitä juhlia!

Kesäjuhlien osallistujakunnassa painottuvat silmämääräisesti iäkkäämmät kävijät, vaikka esimerkiksi perheitäkin oli mukavasti mukana. Onko Vapaakirkon kesäjuhlilla tulevaisuus?

– Haluan uskoa niin. On tiedostettu haaste saada nuoret ja nuoret aikuiset vahvemmin mukaan. Jälleen otettiin askeleita siihen suuntaan. Nytkin lapsia oli mukana, ja lapset ja nuoret näkyivät ohjelmassa hyvin. Kehitystyö jatkuu tässäkin suhteessa.

Entä kesäjuhlien kehittäminen kokonaisuutena, miten sen osalta edetään?

– Odotan innolla, kun tulemme lomilta palattuamme järjestäjinä vielä saman pöydän ääreen. Palautepalaverissa käymme läpi plussat ja miinukset, jotka jokaista on ohjeistettu kirjaamaan tuoreeltaan ylös, jotta ne eivät unohtuisi. Mielenkiintoisia ajatuksia juhlien kehittämisestä on jo nyt ilmassa, mutta en avaa niitä tässä vaiheessa enempää. Omaa mahdollista rooliani tulevien juhlien organisaatiossa en ole vielä syvemmin pohtinut. Nyt hetki happea, katsotaan sitten, millaisia askelmerkkejä muotoutuu.

SVL