Kesäjuhla-aktiolaisia Tampereen Hämeenpuiston tapahtuma-aukiolla keskiviikkona 29.6. Yksi aktion tavoitteista oli antaa ihmisille myönteisiä kokemuksia uskovien kohtaamisesta ja niin valmistaa tietä uskoontulolle. Kuva: Melina Ilkka

Muurinpohjalettuja, jazzia, omalta mukavuusalueelta poistumista ja  hellettä — muun muassa näistä aineksista syntyi kesäjuhlia edeltävä aktio. Keskiviikkona ja torstaina joukko vapaaehtoisia jalkautui Tampereen keskustaan kutsumaan ihmisiä Vapaakirkon kesäjuhlille ja kertomaan evankeliumia.

Torstaina Teopoliksessa lounaalta yhytetyillä aktiolaisilla oli jo alla hyviä kokemuksia. 

– Letut ja musiikki loivat tosi paljon ilmapiiriä, kommentoi aktion järjestelytiimissä ollut Sykeseurakunnan pastori Jenni Kangasluoma.

– Joku oli kuullut naapurustossa musiikkia ja tilasi, että voitaisiin olla joka ilta siellä.

”Empaattinen pitää olla”

Jazzin ja lettujen lisäksi tarjolla oli tietenkin myös evankeliumia. Aktio rakennettiin niin, että molempina päivinä oli opetusta ja yhteistä rukousta ja ylistystä. Iltaisin ja torstai-iltapäivänäkin suunnattiin kaduille, ja kumpanakin iltana Hämeenpuistossa järjestettiin iltatilaisuus. Sen sisällöstä vastasivat vuorotellen Tampereen Vapaakirkkoseurakunta ja Sykeseurakunta.

Opetusosuuksissa harjoiteltiin evankelistojen ja pastoreiden johdolla ihmisten kohtaamista ja oman todistuksen kertomista. Valmista sapluunaa ei aktiolaisten mukaan annettu, mutta kunnioittavaa kohtaamista korostettiin.

– Kohtaa ihminen sillä tavalla kuin haluaisit, että sinut kohdataan, kiteyttää aktiolaisia opettanut evankelista Markus Sainio.

– Ei saa lähteä vastaväitteisiin mukaan — mutta sehän pätee kaikkiin ihmiskohtaamisiin. Ei voi mennä niin sanotusti toisen tontille, ja empaattinen pitää olla, luettelee Marjut Repo Tampereen Vapaakirkkoseurakunnasta.

Entisenä Jehovan todistajana hän on kuullut vastaavanlaisia ohjeita kohtaamisesta ennenkin, vaikka nyt viestin sisältö on erilainen.

– Opettelen nyt tätä oikeaa evankeliumia, hän hymyilee.

Repo osallistui aktioon käytyään XEE-evankeliointikurssin ja on muutenkin aktiivisesti kotiseurakuntansa tavoittavassa työssä mukana.

Lähetyskäsky velvoittaa

Osalle aktiolaisista ihmisten kohtaaminen tuntui jo ennestään luontevalta. Dorothy Ichekumut kertoo rakastavansa evankeliointia, joten osallistuminen valmiiksi järjestettyyn aktioon oli oivallinen tilaisuus. Hän on tullut helmikuussa Suomeen ja käy YWAM-lähetysjärjestön (Youth With A Mission) opetuslapseuskoulua Ruurikkalassa

Ihmisten kohtaamisen lisäksi Ichekumut lauloi iltatilaisuudessa.

– Olen iloinen voidessani välittää äänelläni toivoa, rakkautta ja Jumalan läsnäoloa.

Myös Ulpu Ali-Marttila nauttii keskustelusta ihmisten kanssa.

– Muistan, kun olin tullut uskoon ja minulla oli kauhea halu kertoa Jeesuksesta. Ensimmäinen kerta oli tosi vaikeaa lähteä. Mutta sitten kun siihen pääsi mukaan, niin se oli oikeasti tosi kivaa. Ehkä se on Jumalan kutsu minulle, hän pohtii.

Kesäjuhla-aktion järjestelytiimissäkin mukana ollut Erkki Kujala taas myöntää, ettei ole mukavuusalueellaan katuevankelistana. Kujala vetää vaimonsa kanssa aktio- ja diakoniatiimiä Sykeseurakunnassa. Jeesuksen lähetyskäsky sai hänet liikkeelle.

– Olen huono small talk -jutuissa, saati siinä, että puhun Jeesuksesta tuntemattomille ihmisille. Mutta tuntui, että kertakaikkiaan pitää kertoa näille ihmisille Jeesuksesta.

Kutsu kesäjuhlille

Aktion tavoitteita oli saavutettu mukavasti jo torstaina, arvioi niin ikään järjestelytiimissä ollut Tampereen Vapaakirkkoseurakunnan tavoittavan työn pastori Anniina Halonen.

– Halutaan varustaa ihmisiä, mutta myös kutsua ihmisiä kesäjuhlille ja olla tuomassa toivoa tähän kaupunkiin, hän kiteyttää.

Väentungosta ei keskiviikkoiltana Hämeenpuiston iltatilaisuuteen tullut, mutta yksi ihminen oli johdatettu uskoon. Lisäksi Halonen iloitsi siitä, että mukana oli Brasiliasta tullut aktiotiimi, joka oli kolme kuukautta rukoillut aktion puolesta.

Kohtaaminen aktiossa innosti

Heidi Häkkinen, Lapuan vapaaseurakunnan lapsi- ja nuorisotyöntekijä:

”Tulin Hämeenpuistoon keskiviikkoiltana töiden ja muiden kiireiden jälkeen myöhässä ja väsyksissä. Olen tehnyt jonkin verran katutyötä, mutta suhteellisen introverttina se on aina mukavuusvyöhykkeen ylittämistä.

Eräs tiimiläisistä vinkkasi puhumaan lähistöllä olevalle naiselle, joka näytti jo saaneen kutsun kesäjuhlille. Istuin hänen viereensä, ja nainen alkoikin jutella minulle. Hän kertoi olleensa aiemmin etsimisvaiheessa ja kiertäneensä eri kirkkokuntia. Hän kysyi suoraan, mitä usko minulle merkitsee — minun ei todellakaan tarvinnut ujuttaa evankeliumia mukaan, vaan sain kertoa uskoontulostani ja Jeesuksen merkityksestä. Sain olla vapaasti oma itseni.

Hän antoi luvan rukoilla puolestaan ja hänen mainitsemansa asiat olivat samoja, joista brasilialaistiimi oli puhunut aiemmin aktion aikana. Vaikka ne varmasti pätivät moneen muuhunkin, tämä vahvisti minulle sitä, että Jumala teki työtään tässä naisessa. Vielä hän ei tehnyt uskonratkaisua vaan halusi ensin selvittää asioita, että tietää taatusti, mistä on kyse.

Kyse ei tosiaan ole meistä, Jumala valmistaa ja avaa ihmisten sydämiä, kuten aktiossakin opetettiin. Meidän tehtävämme on vain kertoa evankeliumia, sillä siinä on voima.

Sen illan aikana väsymykseni vaihtui innostukseen.”

Tekstit: Pia Korhonen

Edit. 1.8.2022: korjattu Marjut Revon nimi, joka oli virheellisesti Maarit Repo.