Porin vapaaseurakunta vastasi makkarakatoksen toiminnasta. Vanhimmiston puheenjohtaja Veli-Matti Annala ojensi makkaran pastori Mika Tapiolle. Kihniöläinen Joona Annala seuraili tilannetta. Kuva: Maija Latvala

Vapaakirkon kesäjuhlat rakennetaan pitkälti reilun 20 tiimin ja niissä palvelevien vapaaehtoisten työllä. Talkoolaiset kertovat, miten työ sujui. 

Rekrytointi juhlatiimeihin alkaa hyvissä ajoin. Talkoolaisten löytäminen on sekä välttämätöntä että usein haasteellistakin.

– Minulla oli tarvittavia tehtäviä varten ehdokkaita oman seurakunnan vastaavista tiimeistä, mutta kaikki eivät pystyneet nyt osallistumaan, kertoo Juha Pusa, joka sai talkoolaiset lopulta kokoon kyselemällä useamman kerran ja laajentamalla kyselyä toisiin seurakuntiin.

Vapaakirkon IT-vastaavana työskentelevän Pusan tiimin vastuulla olivat muun muassa juhlien suoratoistolähetykset. 

Hämeenlinnan vapaaseurakunta otti ensikertaa kokonaisvastuun kesäjuhlien ehtoollis- ja kolehtijärjestelyistä. Seurakuntaa johtava Arto Kortemaa kertoo, että ehtoollisvapaaehtoiset löytyivät helposti, mutta enemmän väkeä vaatineen kolehdinkannon kanssa sai tehdä töitä. Itse tehtävien kannalta huolellinen etukäteisvalmistelu osoittautui oleelliseksi.

– Pääteltan penkkirivistöstä on hyvä saada etukäteen tarkka kuva. 

Rekrytointi vie aikansa

Tampereen vapaaseurakunta otti vastuulleen lasten ja varhaisnuorten juhlat. Seurakunnan lapsityöntekijä Laura Hiekkanen kertoo, että rekrytointiin meni tiimiltä jälleen paljon aikaa ja vaivaa, mutta  talkoolaisia oli silti aiempaa hieman helpompi saada mukaan, sillä juhlissa ei toteutettu lastenhoitoa. Perheitä kannustettiin osallistumaan ohjelmaan ja toimintoihin yhdessä.

Paikoitusalueen ja Teopoliksen välisistä non-stop-kuljetuksista vastannut Suomen teologisen opiston opiskelija Marko Kaasalainen sekä rakennustiimiä johtanut ViaDia Pirkanmaa ry:n kiinteistöhuollon esimies Lassi Jääskeläinen löysivät talkoolaiset helposti. Kaasalainen tosin huomauttaa, että jatkossa rekrytointi on hyvä aloittaa aiemmin ja kysyä talkoolaisia useammista seurakunnista. Jääskeläinen olisi nähnyt oman tiiminsä talkoojoukossa mieluusti enemmän nuorempien ikäluokkien edustajia. Rakennustiimi vastasi telttojen pystytysten lisäksi muun muassa lavan rakentamisesta, screeneistä sekä väliaikaisista sähköistä ja wc-tiloista.

Ensiaputiimiä johtanut lääkäri Heli Keränen sai tiimin kokoon varsin helposti kaveripiiriä, seurakuntaa ja työkavereita hyödyntäen. 

– Myös entisiä tiimiläisiä halusi tulla mukaan, muutama ilmoittautui juhlien nettisivujen kautta. Tosin sekin oli huomattavissa, että monen oli vaikea sitoutua kesäjuhlaviikonloppuun kovin paljon etukäteen. 

Yllätyksiä ja pähkäilyä

Pääosin ulkoilmassa järjestetyssä tapahtumassa voi tulla eteen yllätyksiä jo säänkin puolesta. Lauantain vesisade tuotti haasteita väliaikaissähköjen osalta. Helteen vuoksi pakaste- ja kylmäsäilytystilat taas loppuivat kesken.

– Kylmäsäilytys- ja pakastekontti ovat jatkossa ehdottomat. Purjekankaita voisi hyödyntää katosten rakentamisessa, Lassi Jääskeläinen pohtii.

Laura Hiekkasen tiimi etsi ja valitsi hyvin pitkään sopivia tiloja juhla-alueelta.

– Lopulta päädyttiin päiväkoti Kullannupun ihaniin, mutta hieman pienempiin tiloihin. Monen mutkan kautta saatiin lisäksi lapsille ja varkeille ihan oma ohjelmateltta. 

Juha Pusa koki haastavana tiiminsä suuren työmäärän ja sen kasaantumisen suurelta osin hänelle itselleen. Työtä on jaettava jatkossa tasaisemmin.

Ilonaiheita

Ihanteellisimmillaan työ kiittää tekijäänsä. Näitä kokemuksia kertyi kesäjuhlilla monille talkoolaisille ja tiiminjohtajille.

– Saimme tehtyä ihan hyvää työtä käytettävissä oleviin resursseihin nähden. Aina jotain voisi tehdä paremminkin, mutta se vaatisi enemmän panostusta rahan tai ajan suhteen, Juha Pusa pohtii.

– Rakentamisen ja purun osalta kaikki saatiin kiitettävästi maaliin, joskin talkoopäivät venyivät pitkiksi, Lassi Jääskeläinen kertoo.

Marko Kaasalainen ja Heli Keränenkin iloitsevat, että kaikki sujui ja pahemmilta haavereilta vältyttiin. Osaava, rutinoituneesti yhteen toiminut tiimi ja mahdollisuus palvella yhdessä olivat Keräselle suuri ilo. 

Laura Hiekkanen on kiitollinen lastenjuhlien johtotiimistä, joka teki työtä sitoutuen siihen suurella rakkaudella ja päättäväisyydellä.

– Lastenjuhlat olivat ainakin sijainnin puolesta selvästi osa muuta kokonaisuutta eikä erillinen juttu kaukana muusta juhla-alueesta. Hienoa, että saatiin myös toteuttaa pääteltassa Yhdessä-jumalanpalvelus. Ilostutti, miten muutamat varkit ja nuoret olivat täysillä mukana tekemässä juhlia.

Kioskivastaava Silja Oksanen, Kihniön vapaaseurakunta

Myimme kioskilla jätskiä, karkkia, sipsiä ja juomia. Etenkin jäätelö teki kauppansa, mutta kylmiä juomia ja karkkejakin myytiin ahkerasti. Jäätelöistä suosituimmat olivat aikuisväelle Classicin kerrossuklaa ja minttusuklaa. Pikkuväki tykkäsi mehujäistä ja tikkareista.

Myyntiryhmät koostuivat lapsista ja nuorista. Ikähaitari oli seitsemänvuotiaista 14-vuotiaisiin. Lapset ja nuoret oppivat hetkessä käyttämään maksupäätettä. Tuotteet siirtyivät hyllyiltä ja pakastimesta vilauksessa ostajalle. Kioski avattiin heti aamulla ja suljettiin illalla viimeisenä. Uutta päivää odotettiin innolla.

Lasten ja nuorten kohteliasta ja iloista palvelua kehuttiin kovasti. Yhteistyö toimi loistavasti. Parasta oli nähdä lasten palvelemisen ilo ja onnistuminen. He tekivät kioskista juhlien yhden tärkeän pisteen. 

Kioskivaunu oli ensikertaa juhlilla. Tämä oli hyvä kokemus ensi vuotta ajatellen. Nyt tiedetään, mitä hankintoja kannattaa tehdä. 

Hienoa, että saimme olla monena sukupolvena palvelemassa juhlilla.

Kahvilateltan vastaava Tarja Mura, Tampereen vapaaseurakunta

Minua kysyttiin tehtävään, koska hoidin sitä myös edellisillä Tampereen juhlilla 2017. Uusi käytäntö on toimiva: kukin seurakunta vastaa tietystä osa-alueesta. Näillä juhlilla Tampere vastaa lastenohjelmasta ja kahvilasta. Osan talkoolaisista hankin itse, osa tuli ennakkoilmoittautumisia keränneen Markus Tuomolan kautta.

Tekijöitä on ollut riittävästi. Heti perjantaina heitä ilmoittautui ihanasti ”lennosta”. Jotkut tutut poikkesivat kysymään: ”Miten menee?” Kun kerroin, että apua tarvitaan, tarjoutuivat heti. 

On ollut upeaa, että vaikka jotkut toimivat virallisesti muissa tehtävissä, he ovat halunneet auttaa välillä kahvilassakin.

Antoisinta talkoohommissa on yhdessä tekeminen ihanien, osaavien ihmisten kanssa. Olen jakanut hommia sen mukaan, mikä tuntuu kullekin luontevimmalta. 

Kaiken kaikkiaan on tuntunut siltä, tässä on suuri siunaus: kaikki hoituu!

Sielunhoitajat Tarja Valtola ja Tuija Ala, Alajärven         vapaaseurakunta

Korona-aika on vienyt meitä lähelle Herraa, etsimään hänen läsnäoloaan ja johdatustaan. Meitä vietiin uuteen, vaikka kaikki pysähtyi. Se merkitsi hiljentymistä. Luimme myös enemmän Raamattua ja hengellisiä kirjoja.

Olemme olleet ystävyksinä aisapari jo 13 vuotta. Tutustuimme Israelin-matkalla huonetovereina. Jumala on kasvattanut meitä rinta rinnan. Pidämme naisten raamattu- ja rukouspiiriä. Herra lähettää sinne seurakunnasta syrjään jääneitä naisia, joita haluaa koskettaa. Piirissä on voimakas, lempeä ja hoitava Pyhän Hengen läsnäolo. 

Seurakuntamme vanhimmisto kutsui meitä sielunhoitajiksi juhlille. Olemme käyneet sielunhoitokoulutuksen Kiponniemessä. Armolahjat olivat hyllyllä korona-aikana, mutta koimme kehotusta lähteä ikään kuin vetten päälle, tyhjän päälle. Meistä riisuttiin oma voima, mutta juhlillakin on puhuttu paljon Pyhän Hengen voimasta, joka tulee ulkopuoleltamme.

Olemme kokeneet sielunhoitotehtävässämme täsmäjohdatusta, olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Käsittämätöntä, miten juuri ne ihmiset ovat tulleet hoidettavaksemme, joilla on tilanteita, joita itsekin olemme käyneet läpi. On ollut ihan mahtavaa. Ilo kuplii sydämessä.

Teksti: Maija Latvala