Mentoroinnissa kyse on yksinkertaisesta mutta ainutlaatuisesta suhteesta, jossa tulee kuulluksi ja nähdyksi. Hanna Nousiaisen ja Sofi Kärjen mentorisuhteessa parasta on ollut aito kohtaaminen.

Sofi päätyi Tulisielukouluun innostuttuaan ystävänsä tarinoista. Käytyään Tulisielukoulun hän päätti jäädä myös tiimiin. Tärkeimmiksi asioiksi hän nostaa Jeesuksen ja ihmissuhteet.

– Oma jumalasuhteeni on syventynyt tosi paljon. Olen saanut hyviä ihmissuhteita ja päässyt kasvamaan. Minuun on luotettu ja minulle on annettu vastuuta.

Molemmat painottavat ihmisen kohtaamista.

– Mentorointi on vierellä kulkemista. Ei minulla ole ollut yhtä isoa teemaa, vaan Hanna on ollut tukemassa monenlaisia prosessejani. Hän on ollut läsnä, kuunnellut ja toiminut peilinä, Sofi kertoo.

Käytännössä tapaamiset on toteutettu joka toinen viikko lounaalla.

Myös Hanna kokee saaneensa paljon.

– Aina tavatessamme oli pysäyttävää, miten vahvaa yhteys ja luottamus ovatkaan. Hämmästelin, että toinen luottaa minuun niin paljon, että pääsen hänen prosesseihinsa mukaan, Hanna pohtii. Hän antaa tunnustusta Sofin rohkeudelle.

– Sofi on tullut rohkeasti ja aidosti näkyväksi vaikeistakin asioista. Mentorointisuhteessa juuri tämä onkin tavoite: tulla kuulluksi ja nähdyksi. Siinä tapahtuu kohtaaminen ja elämän jakaminen.

Rohkeus kannattaa

Miksi sitten aito kohtaaminen on ihmisenä kasvulle niin tärkeää? Hannan mukaan hyväksynnässä on suuri voima.

– Se, mitä olet aidoimmillasi, on hirmu hyvää ja hyväksyttävää. Se on korvaamatonta. Hyväksynnän kautta ihminen voi vapautua ja on helpompi jatkaa elämää. 

Sofi on samaa mieltä.

– Olen saanut rohkeutta päästää toinen ihminen lähelleni ja uskallusta kohdata vaikeita asioita. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta mentorointiin.

Entä miten rohkaista ihmistä, joka kokee, ettei hänellä ole toiselle mitään annettavaa?

– Kaikilla on annettavaa, sanoo Sofi.

– Pointti ei ole se, että sinulla on vastauksia isoihin kysymyksiin, vaan että kuuntelet ja olet läsnä. Kyse ei ole ongelmien ratkaisemisesta vaan ihmisen kohtaamisesta.

Tommi Koivunen

_ _ _

Opinnoista hyvät eväät työhön

Hanna Nousiainen suorittaa teologian opintoihin kuuluvaa valtakirjavuotta Tulisielukoulussa. Tavoitteena hänellä on pastorin valtakirja.

– TÄMÄ VUOSI on ollut minulle harjoittelumielessä korvaamaton. Pelkkä opintojen teoriaosuus jää vajaaksi, mutta käytännön tekeminen on tuonut opitut asiat yhteen ja antanut merkityksen. Olen huomannut, että minulla onkin sekä työkalut että ihmiset, joiden kanssa saan tehdä työtä, Hanna toteaa.

Opintojen merkitys kirkastuu käytännön tekemisen kautta.

– Etenkin alussa, kun hyppäsin teoriaopinnoista työhön, tuntui usein, että mitä muka jäi opinnoista käteen. Mitä pidempään olen työssä ollut, sitä paremmin olen kuitenkin huomannut, miten paljon opiskeluaika oikeasti antoi valmiuksia..

Puskista uskoon

Hannan tausta ei ole herätyskristillinen, joten hän uskoo myös saaneensa opinnoista eri asioita kuin muut.

– Tulin uskoon muutama vuosi sitten ihan puskista ja siitä suoraan Tulisielukonferenssiin. Päädyin sitten Tampereelle Sykeseurakuntaan ja löysin itseni seminaarista. Jumala on yllättänyt, Hanna sanoo hymyillen.

Mentorointi näyttäytyy Hannalle normaalina osana kristityn elämää. – Jo opintojen aikana hankin itselleni mentoreita, joilta sain hyvin käytännöllistä ohjausta elämäni tilanteisiin. Tulisielukoulussa jokaisella mentorillakin on oma mentori, ja rakastan sitä. Kyllähän jokainen tarvitsisi sellaisen tyypin, jolle voi avoimesti kertoa asioita, Hanna päättää painokkaasti.

Tommi Koivunen

Artikkelikuva: Hanna Nousiaisen (vas.) ja Sofi Kärjen mielestä jokainen ihminen kaipaa ja tarvitsee tulla kohdatuksi juuri sellaisena kuin on. Kuvat: Tommi Koivunen