Joanna Sormunen työskentelee Vapaakirkon työyhteydessä Ecuadorissa. Hän on tukemassa seurakuntia lapsityössä ja vammaistyössä. Joanna tuli neljän vuoden tauon jälkeen kotimaan vierailulle tapaamaan tukijoitaan ja vierailemaan kesäjuhlilla.

Miltä tuntuu nyt? 

– Kun Facebook ja tietovirta lisääntyi, erilaiset ihmiset tulivat paljon lähemmiksi ja tutummiksi. Olen paljon aktiivisemmin selvillä siitä, mitä Suomessa tapahtuu ja mitä ystäville kuuluu. Seuraan aktiivisesti erilaisten ryhmien päivityksiä ja välitän tietoa eteenpäin. Sähköpostin kautta on myös paljon yhteydenottoja. Tavallinen kirje kulkee huonosti.

Ennen tapahtui niin, että kun tulin Suomeen, koin vahvaa kulttuurishokkia. Tuntui, että kaikki olivat muuttuneet — sekä minä että ystävät. Facebookin kautta olen oppinut ymmärtämään, että sitä Suomea, missä itse elin, ei ole enää olemassa.

Tunnen Suomea realistisemmin. En kaipaa lapsuuden aikoja. Suomi on niin erilainen kuin mitä se oli oman lapsuuden aikana. Kun tulen nyt Suomeen, katselen Suomea eräällä tavalla kummallisena. Sehän on tavallaan luonnollista, koska kukaan ei pysy kaksikymppisenä ikuisesti.

Joskus tulee yllättäviä ajatuksia. Enää ei ole esimerkiksi tuttuja myyntituotteita kaupasta. Lapsuuden jäätelöä ei ollutkaan ja keksivalikoima oli muuttunut kovin. Vihannekset ja hedelmät ovat tavallaan outoja, koska valikoimat ovat monipuolistuneet. Suomi on kansainvälistynyt.

Miltä sinusta tuntuu tavata niitä ihmisiä, jotka kannattavat?

– Suomessa ei aina ymmärretä  sitä, miten tärkeää on esirukous. Joskus tulee tilanteita, joissa esimerkiksi Facebookin kautta joku kertoo, että on kokenut vahvasti tarvetta rukoilla ja rukouksen tarve on ollut konkreettinen.

Olen käynyt hyvin vaikeita asioita läpi ja ilman rukousta en olisi selviytynyt. On ollut suuri määrä ihmisiä, jotka ovat olleet uskollisia rukoilijoita. Juhlillakin olen saanut kokea esirukouksen henkeä. Rukousaiheitani ovat usein olleet perhe ja työ. On olemassa uskomaton yhteys, jota ilman ei olisi ilman Jumalaa ja Pyhää Henkeä.

Pidän omasta työstäni kertomisesta, koska palan työlleni. Seurakunnissa ihmiset ovat innoissaan työstäni ja ovat kiinnostuneita siitä mitä teen. Huomaan, että on ihmisiä, jotka pitävät työtäni myös todella tärkeänä.

Olisi tietenkin todella ihanaa tulla käymään kotimaassa useamminkin, mutta matkustuskulut ovat kovin suuret. Jos joku tulee vierailemaan Ecuadorissa, niin se on todella ihanaa.

Jos jotakuta kiinnostaa työsi, niin mitä kerrot?

– Tule käymään, meillä on tilaa!

 

Hanna-Kaisa Nikunen

Artikkelikuva: Käynnit Suomessa ovat harvinaista herkkua Joanna Sormuselle. Nyt hän vieraili Vapaakirkon kesäjuhlilla. Kuva: Hanna-Kaisa Nikunen