Porilainen ei prassaile, mutta Porin helluntaiseurakunnan seurakuntapastori Tommi Törnroos on kiitollinen, että seurakunta selvisi korona-ajasta hyvin. Tänä kesänä kasteelle tuleviakin taas riittää. Syyskuun alussa määrittelemättömälle tauolle työstään jäävä pastori olettaa, että alkuun hämmästyttää, kun kukaan ei soita. ”Voi sopia menevänsä saunomaan ilman, että tarvitsee tsekata kuin oma ja perheen kalenteri. Niin monia asia ei riipukaan minusta.” Kuva: Nyblin Studiot

Porin helluntaiseurakunnan seurakuntapastori Tommi Törnroos toivoo, että seurakunnat etsivät tapaa kommunikoida uskoa merkityksellisesti. ”Kysyn itseltänikin, olenko yhä pastorina ajankohtainen.”

Seurakunnan haaste on olla relevantti yhteisö hyvinvoinnin keskellä eläville. 

– Porilaisten kiinnostuksesta päätellen teemme jotain oikein. Panostamme selkeään viestintään. Tiedämme, keitä olemme ja mikä on roolimme alueella, sanoo Tommi Törnroos.

Porin helluntaiseurakunta tekee yhteistyötä ja kuuluu kaupunkikuvaan, mutta sillä on uniikkiakin annettavaa. 

– Välitämme avoimesti elämää eri ikävaiheissa rakentavaa ja tukevaa kristinuskoa. Haluamme sanoittaa Jumalan valtakuntaa ilman sisäpiirin kaanaankieltä, jotta samaistumispinta löytyy. 

Törnroos on itse perusluterilaisen kodin kasvatti, joka herätystilaisuuksissa käytyään totesi, ettei ymmärrä tai kiinnostu. 

– Etsikkoajan epätoivolla porauduin sitten kaanaankielen läpi. Monella ei ole tähän voimavaroja. Uskon tuore sanoittaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Riskejä on otettava.

Tätä teen

18-vuotias Tommi Törnroos oli tyypillisen perheen tyypillinen nuori. Ei suuria ongelmia, tarkoitus hukassa. 

– Myöhäisteini-iän angstissa olin valmis. Kun johdatuin seurakuntaan, ristin ylistyksen aikana kädet ja sanoin, että jos Jumala olet, minä olen tässä. Tuli keveys, ilo ja turva. Joku valtavasti suurempi, johon kuulun, reagoi rukoukseeni. Tätä tulisin tekemään!

Törnroos halusi pysyä suuressa mukana ja saada mukaan muutkin.

– Haluan yhä, vaikka syyskuussa jään kymmenen vuoden pastorin uran jälkeen määrittelemättömälle tauolle. En ole uupunut tai leipiintynyt, mutta haluan säilyttää kyvyn analysoida, olenko pastorina yhä ajankohtainen. Työ voi tukahduttaa kutsumusta, vaikkei kukaan ryhtyessä päätä väsyä ja kyllästyä. 

Myös seurakunnan on tarkasteltava kriittisesti pastoriaan, koska tämä on valta-asemassa. 

– Pastoreita kunnioitetaan älyttömästi. Kriittisyys suojaa, sillä valta voi korruptoida. Kaiken pitää kestää päivänvaloa. Vanhimmistorakennekin on suojaava tekijä, jos se toteutuu hengellisten johtajien kollegiona, ei kumileimasimena, jota vahvin liidaa. 

Haloo

Puhelu tuli viime kevättalvella. Sen päätyttyä Tommi Törnroos katsoi hetken ulos ikkunasta. 

– Soitin pomolle. Kysyin, mitä hän ajattelee. Seurakunnan johto on ollut jatkuvasti tietoinen kaikesta mitä somessa teen ja tukenut minua.

Avainmedia oli julkaissut Törnroosin Harmaalla alueella -podcastsarjan ensiosan. Aiheena oli seksuaalivähemmistön edustajien tilanne seurakunnissa. Vaikka Törnroos kertoi, ettei halua muuttaa seksuaaliteologiaa, haloo nousi. Avainmedian toiminnanjohtaja – Törnroosin ystävä ja mentori – Marko Selkomaa soitti ja ilmoitti, että yhteistyö päättyykin heti alkuunsa.

– Hän hoiti sen hyvin ja sydämellä, otti julkisestikin vastuun. Pomoni sanoi, että anna palaa, hyvä podi, olemme asian takana. Ei ollutkaan tapahtunut mitään niin radikaalia.

Parissa päivässä tuli kuutisensataa yhteydenottoa. Kriittiset mahtuivat kahden käden sormiin.

– Keskustelua oli ollut jo olemassa. Kun Radio Dei halusi podcastin alustalleen, ymmärsin suurentelematta, että Jumala tekee jotain. Ystäväni tarkkailivat somepäivityksiäni, jotta reagoisin niin, että huomio pysyy asiassa. Seurakunnissa on määrittelemättömän kokoinen joukko ihmisiä, jotka voivat huonosti ja kantavat nuoresta asti yksin salaisuutta. Laitamme heidät ahtaalle. Kestämätöntä.

Vähemmistön vähemmistö

Seksuaalisuus on tabuilla lastattu aihe. Herätyskristillisyydessä on myös vahva eskatologinen painotus. Maailma nähdään pimenevänä, mihin liitetään seksuaalivähemmistöjen esiinmarssi. 

– Kun joku nostaa minkä vain tulokulman näihin kysymyksiin, reaktiot ovat vahvat, vaikka uutta on vain tilannekuva. Seksuaalivähemmistöt eivät ole tuolla jossain vaan keskellämme. Puhumme lähimmäisenrakkaudesta ja hyväksynnästä, mutta seksuaalivähemmistön edustaja voi kokea ulkopuolisuutta. 

Törnroosista tilanne olisi muutettavissa ilman helluntailaisen DNA:n rukkaamista. 

– Helluntailaiset tietävät, mitä on olla syrjitty vähemmistö. Loppujen lopuksi kysymys on vain siitä, että kaikki voivat olla mukana seurakunnassa ilman pelkoa väkivallasta tai syrjimisestä. Yksilötasolla tapahtuu hyvääkin, mutta karusta puolesta luemme nyt viime vuosina ilmestyneistä kirjoista.

Törnroos on tutkinut aihepiiriä. Hän huomasi, etteivät kaikki seksuaalivähemmistöjen edustajat jaa liberaalia näkemystä Raamatun tulkitsemisesta. Hän haluaakin päästää podcastissaan ääneen myös konservatiivista avioliittokäsitystä kannattavan seksuaalivähemmistön edustajan. 

– Julkisuudessa ovat liberaalit papit. Unohtuu, että on homoseksuaaleja, joista seurakunta opettaa oikein. Heitäkin pitää puolustaa. Ei kellään ole oikeutta puhua koko vähemmistön äänitorvena. 

Teksti: Maija Latvala