Vapaakirkon kesäjuhlat 1974. Olin 13-vuotias ja mukana kesäjuhlilla, koska vanhemmillani oli tapana osallistua joka kesä. Siis paikalla ihan vaan tavan vuoksi. Satuin kulkeutumaan iltatilaisuuden takapenkkiin. Ja silloin, tuona kesänä ja tuossa kesäjuhlien iltatilaisuudessa, Jumala avasi sydämeni kuulemaan evankeliumin kuin ensimmäistä kertaa. Jeesus kohtasi minut ja lahjoitti uskon häneen.

Tuosta kesästä on kulunut lähes viisikymmentä vuotta. Seuraan edelleen Jeesusta. Sydämeni on avoinna evankeliumille opetellakseni elämään sen valossa. Tänäkin kesänä suuntaan kesäjuhlille. Olen kiitollinen, että sinne suuntaavat myös lapseni ja heidän lapsensa. Rukoilen, että evankeliumi taas valloittaa sydämiä — joko ensimmäistä kertaa tai uudelleen, jälleen kerran!

Vapaakirkon halu läsnäoloon merkitsee rakenteiden rakentamista, puitteiden luomista. Paikallisen seurakunnan toiminnot saattavat olla se paikka, jossa taivas koskettaa maata. Läsnä oleminen on hyvin konkreettista, arkista, toistuvaa, inhimillistä ja tavallista.

Läsnäolo on samaistumista, lähellä olemista, ovien avaamista, yhteyden etsimistä. Se on lähimmäiseksi tulemista. Silloin emme kysy, kuka on minun lähimmäiseni, vaan annamme itsemme lähimmäiseksi toisille. 

Läsnäolo on osa näkyämme, tulevaisuutta, jollaiseksi haluaisimme tulla. Perillä emme vielä ole, matkalla kuitenkin. Tällä taipaleella saamme aika ajoin lahjoja taivaasta, voima ilmestyy ja vaikuttaa. Vähän samaan tapaan kuin Herramme kohdalla, joka tuli yhdeksi meistä tavallisen pieneen juutalaiskylään ja jonka kautta Jumalan voima kohtasi niin yksittäisiä ihmisiä kuin lopulta koko luomakuntaa. Jumalan Poika — läsnäoloa ja Jumalan muuttavaa voimaa — on meidän esikuvamme.

P.S. Tervetuloa Vapaakirkon kesäjuhlille Tampereelle Teopoliksen kampukselle 1.–3.7.2022. Rukoillaan, että Jumalan voima vaikuttaa meidän läsnäolossamme!

Hannu Vuorinen