Olemmekin siirtymässä kristillisen kirkon elämässä eloonjäämisestä kohti herätystä.
Lause on poimittu ekumeniikan dosentti Jaakko Rusaman blogista, jota hän kirjoittaa uutissivusto Seurakuntalaiseen. Ajatus nousee kansainvälisestä, Durhamin yliopistossa Englannissa järjestetystä webinaarista.
Ainahan herätystä rukoillaan, mutta onko siihen syytä uskoa Suomessa?
On, jos Rusamalta kysytään.
Ripaus mystiikkaa rakenteiden sijaan
Evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön keskuksen johtajanakin työskennellyt Jaakko Rusama ei suostu lannistumaan maallistuvan kansakunnan edessä. Vaikka Suomessa ei ole hetkeen herätyksiä nähty, maailman mittakaavassa tilanne näyttää jo toiselta.
– Maailmassa on tänään 7,8 miljardia ihmistä, ja kaikkien varteenotettavien tutkimuslaitosten mukaan 89 prosenttia koko maailman väestöstä on uskonnollisia. Kristittyjen määrä kasvaa maailmassa, vaikka Suomessa asia nähdään toisin.
Luvut eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että me voisimme levätä laakereillamme ja odotella maailman kristillistymistä, Rusama ajattelee. Suomessa kristittyjen täytyisi vastustaa uskonnon kehittymistä yksityisasiaksi.
– Kristinuskohan ei ole yksilöuskonto vaan yhteisöuskonto, Rusama linjaa.
– Yhdessä me kuuntelemme Jumalan sanaa, onnistumme ja epäonnistumme. Sitä tarkoittaa seurakunta.
Hän on huolissaan siitä, että suomalainen kristillisyys jää rakenteiden vangiksi.
– Luomme hienoja rakenteita, varomme ja pelkäämme virheitä. Jeesuksen sanoma oli kuitenkin radikaali. Väitän, että hän kyseenalaistaisi — ja kyseenalaistaa — edelleen meidän tekemisiämme.
Rusama lainaisi mieluusti ortodoksien jumalakuvasta ripauksen mystiikkaa: sen sijaan, että Jumala yritetään kaikin keinoin tehdä ymmärrettävämmäksi, häntä kannattaisi lähestyä paljon ihmisen käsityskykyä suurempana.
– Kun osaisi osoittaa herkkyyttä sille, että Jumala toimii, eikä olisi itse esteenä — ei itse eikä omat rakenteet, kunnianhimo tai oikeassa olemisen tarve.
Jumala ei päästänyt irti
Jaakko Rusama toimii ekumeniikan dosenttina Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Viime vuoteen asti hän toimi kirkon lähetystyön keskuksen johtajana ja ansioluetteloon mahtuu myös esimerkiksi puheenjohtajuus kansainvälisessä anglikaanis-luterilaisessa järjestössä. Nyt hän on kokopäiväinen tutkija ja nauttii työstä.
– Uuden löytäminen on aina ilo, ja sitä tutkimustyö on.
Aivan särötön ei hänenkään polkunsa kristittynä ole ollut, vaan nuoruuden usko karisi aikanaan useaksi vuodeksi.
– Olen välillä ollut kaukana kristinuskosta, kaukana Jumalasta, Rusama sanoo.
Jumala ei kuitenkaan päästänyt irti, joten nyt mies istuu pöydän toisella puolella ja puhuu maskin takana intohimoisesti evankeliumin viemisestä eteenpäin.
Jaakko Rusamaa kuunnellessa tuntuukin siltä, että keskenään tasapainottelevat päämäärätietoinen evankelioimistyö ja heittäytyminen kaikkivaltiaan Jumalan käsiin — olemisen ja tekemisen tuttu, kristillinen paradoksi.
Seuraava herätys voi tapahtua YouTubessa
Suomalaisen kristillisyyden historiassa on ollut erilaisia herätyksiä, eikä mikään estä niitä tapahtumasta vastaisuudessakaan, Jaakko Rusama uskoo. Ne voivat kuitenkin näyttää hyvin erilaisilta kuin osaamme odottaa.
– Voi käydä niin, että seurakuntatiloja myydään pois, koska millenniaaleille ja alle 40-vuotiaille sosiaalinen kenttä on YouTube eikä maantieteellinen paikka, Rusama sanoo ja heiluttelee älypuhelintaan.
Jos siis halutaan tavoittaa ihmisiä, pitäisi mennä sinne, missä he ovat. Ja niinhän koronaviruksen vuoksi on mentykin. Verkkoon siirtyneet jumalanpalvelukset ja kristilliset tapahtumat tavoittavat jopa moninkertaisia määriä verrattuina tavanomaisiin jumalanpalveluksiin.
Digiloikka on hyvä suunta, mutta Rusama kannustaa käyttämään luovuutta ja menemään vielä pidemmälle; heittäytymään digiuskovaisiksi.
– Nuoret ovat nyt YouTubessa, mutta missä he ovat viiden vuoden päästä? Rusama haastaa.
– Vapaaseurakunnat voisivat olla notkeita ja hypätä pari askelta eteenpäin, hän sanoo ja vertaa tilannetta puhelinten yleistymiseen Tansaniassa.
Ihmisillä ei ollut varaa kännyköihin silloin, kun Suomessa pyöriteltiin nokialaisia, mutta viime vuosina mobiilimaksaminen on edennyt maassa paljon Suomea sutjakammin.
– Otetaan pari digiloikkaa lisää, eikä taka- vaan eturivistä. Kristinusko ei ole reaktiivinen vaan proaktiivinen uskonto. Katsotaan Jumalan maailmaa silmiemme edessä.
Pia Korhonen
Artikkelikuva: Herätykseen tarvitaan meitä kaikkia: kristittyjä yhteisessä rintamassa vastaan maailman pahoja voimia, jotka sortavat ihmistä. Me emme ole ideologian puolella, vaan Jumalan kuvaksi luodun ihmisen puolella. Kuva: Pia Korhonen
