Avioliittoon vihkiminen on toimitettava Vapaakirkon perinteen edellyttämällä tavalla miehen ja naisen välillä. Näin sanotaan Vapaakirkon Yhdyskuntajärjestyksessä. Pykälässä 56 annetaan kuitenkin omantunnonvapaus vihkijälle: ”Vapaakirkon pastorilla on omantuntonsa ja vakaumuksensa perusteella oikeus kieltäytyä vihkimästä eronneita.”

Käyttävätkö pastorit tätä oikeutta?

Ei ole olemassa ”patenttiratkaisua”

Suomen Viikkolehti lähetti sähköpostitse kysymykset 134:lle Vapaakirkon pastorin valtakirjan saaneelle, jotka eivät ole vielä eläköityneet. Pastoreilta kysyttiin, ovatko he kieltäytyneet tai kieltäytyvätkö edelleen vihkimästä eronneita. Vastausta saattoi halutessaan perustella, ja tarvittaessa vastauksen sai antaa nimettömänä.

Vastauksia tuli yhteensä 49 pastorilta.

Juuri kukaan ei lähtökohtaisesti kieltäydy vihkimästä eronnutta, mutta lähes jokainen vastaaja päättää uudelleenvihkimisestä tapauskohtaisesti: tapauskohtainen harkinta tuli jollain tavalla esiin 38 vastauksen perusteluissa.

Lukuisissa vastauksissa pienin variaatioin heijastuva asenne kiteytyy erään pastorin kommentissa:

– Koen, että minut on kutsuttu ylläpitämään raamatullista korkeaa käsitystä avioliitosta ja toisaalta olemaan Jumalan armon välittäjä. Ymmärrän, että jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja etukäteen valmiiksi muotoillut ”patenttiratkaisut” eivät usein sovi elämän monimutkaisiin tilanteisiin. Totean, että jokaista tilannetta pitää tarkastella ainutlaatuisena kokonaisuutena.

Eronneen tausta ratkaisee

Vihkimisestä kieltäytymiseen löytyi useita syitä. Muutamaan otteeseen mainittiin se, että aiempi liitto on kariutunut vihkimistä haluavan itsensä uskottomuuteen, päihteidenkäyttöön tai väkivaltaan.

Myös liian lyhyt aika edellisestä liitosta mainittiin viidessä vastauksessa esteeksi vihkimiselle.

– Omalla kohdallani vaikuttaa se, onko henkilö eronnut ennen uskoontuloa vai uskossa olemisen aikana. Myös onko itse ollut aktiivinen osapuoli erossa vai jätetty, sekin vaikuttaa asiaan, kommentoi eräs pastori.

– Kieltäydyn uudelleenvihkimästä eronneen, mikäli eronnut on rikkonut aiemman avioliittonsa aviorikoksen tähden tai on eronnut kevyistä tai riittämättömistä syistä puolisostaan, kirjoittaa Juha Saarinen.

Hän jatkaa, että toisaalta vihkimistä toivovan ihmisen ex-puolison aviorikos, väkivalta tai esimerkiksi päihteiden käyttö ovat ymmärrettäviä syitä erolle ja täten myös uudelleenvihkimiselle.

– Jos eron syynä on ollut selkeä vihkimistä haluavan synti, kuten väkivalta, päihteet tai uskottomuus, en suostuisi vihkimiseen. Toki sitten, jos synnistä on tehty parannus ja aito elämänmuutos on nähtävissä riittävän pitkältä ajalta, voisin harkita vihkimistä, Tero Koskinen kirjoittaa.

Muutamat mainitsevat merkityksellisenä sen, oliko henkilö uskossa avioeron aikaan vai ei.

Se, onko avioliittoon haluavan taustalla yksi vai useampi ero, oli toisille ratkaiseva syy vihkimisestä kieltäytymiseen.

– Lähtökohtaisesti en pastorina kieltäydy vihkimästä eronneita uuteen avioliittoon. Mutta asia pitää tutkia aina tapauskohtaisesti: jos parilla olisi esimerkiksi takanaan monta avioeroa, niin miettisin vihkimistä tarkasti, kertoo eräs pastori.

Kaikille pastoreille useampi ero taustalla ei ole automaattisesti syy kieltäytyä, mutta se tarkoittaa sitäkin huolellisempaa vihkikeskustelua.

Milloin ero on hyväksyttävä?

Avioeron hyväksyttäviksi syiksi mainitaan muun muassa ex-puolison väkivalta, alkoholismi tai uskottomuus. Muutama pastori nosti esiin Raamatusta ensimmäisen korinttilaiskirjeen jakeen 7:15: ”Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa.”

– Tulkitsen tämän niin, että jos ei-uskova puoliso tahtoo ottaa eron, uskova puoliso ei ole enää sidottu tähän avioliittoon, vaan hän voi mennä uudelleen naimisiin niin halutessaan, kirjoittaa Jari Niemelä, joka toteaa, että uuteen liittoon vihittäessä eron takana on oltava riittävän painavia syitä.

Muutama vastaaja mainitsee, että avioero leimaa ihmisiä helposti verrattuna vaikkapa avoliittoihin.

– Mielestäni on otettava huomioon myös mahdollisten avoliittojen määrä tai avioliiton ulkopuoliset suhteet, kun keskustellaan seurakunnan tehtävistä tai luottamustoimista, kirjoittaa vastauksessaan Veikko Tarvonen, joka korostaa vastauksessaan sekä vihkikeskustelun että anteeksiannon merkitystä.

Samaa pohtii Nina Kallionvirta, joka lähestyy ero- ja uudelleenvihkimiskysymystä ensisijaisesti sielunhoidollisesta näkökulmasta:

– Jos ihminen on elänyt avosuhteessa, se saadaan anteeksi tosi helposti. Mutta jos joku onkin uskaltanut sitoutua ja epäonnistunut, niin on merkitty mies tai nainen.

Pari pastoria miettii asiaa myös eronneen läheisyydentarpeen näkökulmasta.

– Harva pystyy erottuaan elämään yksin. Siksi minusta on parempi, että eronneetkin menisivät uudelleen naimisiin kuin jäisivät yksin kärvistelemään, tyytyisivät avosuhteeseen tai harrastamaan irtosuhteita, Tero Koskinen kirjoittaa.

Hänkin korostaa uudelleenvihkimisen tapauskohtaisuutta ja on huolissaan siitä, että avioeroihin päädytään liian heppoisin perustein, yrittämättä ratkaista ongelmia ensin.

Uusi alku on mahdollinen

Armollisuuden, anteeksiannon tai uuden alun teemat toistuivat kaikista useimmin. Näihinkin vastauksiin sisältyi yleensä ajatus siitä, että avioliitto on tarkoitettu elinikäiseksi sitoumukseksi, mutta ero tai siihen johtaneet syyt nähtiin inhimillisenä rikkinäisyytenä, epäonnistumisena tai syntinä, jonka voi kuitenkin saada anteeksi.

– En voi vaatia toisilta ihmisiltä täydellisyyttä varsinkaan, kun en ole kulkenut heidän saappaissaan. Mutta vaikka ajattelenkin, että Jumala on uuden mahdollisuuden Jumala, ajattelen avioliitosta vakavasti. Tahtoa rakastaa tulee kummankin opetella osoittamaan myös vastamäessä, kirjoittaa Leila Valmari.

– Avioero on jo monesti rankka kokemus. Siitä kun pääsee yli, niin mielestäni uuden mahdollisuuden antaminen on tärkeää. Totta kai haastattelen ja kysyisin, onko [vihittävä] päässyt ohi tilanteesta, toteaa pastori Jani Kuusela.

Harri Kankare painottaa parannuksen tekoa, asioiden työstämistä ja kasvua, mutta niitä voi seurata uusi liitto ja mahdollisuus:

– Ajattelen, että se on heille puhdas pöytä ja uusi, viisaampi alku.

Kaarina Hoffrén puolestaan tuo esiin sen, että vallalla olevan ei-kristillisen seksuaalietiikan vaikutuspiirissä kasvavien on vaikea välttyä rikkinäisyydeltä.

– Asenteeni ei ole tuomita ketään, ja silti pitäydyn siinä näkemyksessä, että Jumalan tahto on elinikäinen avioliitto yhden miehen ja yhden naisen välillä. Se ei vain toteudu kaikkien kohdalla hyvistä aikeista tai kristillisestäkään arvopohjasta huolimatta.

Pia Korhonen

Kyselyä ei voi pitää kattavana selvityksenä Vapaakirkon pastoreiden kannasta avioeroon ja uudelleenvihkimiseen.

Artikkelikuva: Esteiksi uudelleenvihkimiselle nähtiin muun muassa liian lyhyt aika edellisestä erosta tai se, että vihkimistä haluava on eronnut liian kevyin perustein edellisestä liitosta. Pastorit painottavat menneisyyden käsittelyä ja vihkikeskustelua ennen vihkimistä uuteen avioliittoon. Kuva: Jacek Dylag / Unsplash

_ _ _

Vapaakirkon linjaukset uudelleenvihkimisestä

1990-luvulla Vapaakirkon hallitus linjasi ohjeita eronneiden vihkimisestä, kertoo kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen.

– Silloin linjattiin, että kategorista päätöstä eronneiden vihkimisestä ei ole, vaan korostettiin, että kunkin elämään ja avioliittoon liittyvät päätökset ovat tapauskohtaisia.

Mitään ei tuolloin oleellisesti muuttunut: taustalla oli prosessi, jossa haluttiin luoda uudelleenvihkimiseen ohjeistuksia, koska erot olivat yleistyneet.

Raamatun valossa kysymys erosta ja uudelleenavioitumisesta on haastava. Vuorinen toteaa, että Jeesus ja Paavali hyväksyvät eron syiksi uskottomuuden tai sen, jos ei-uskova puoliso haluaa ottaa eron.

– Kynnys eroamiselle ja uudelleenavioitumiselle on Uudessa testamentissa huomattavasti korkeampi kuin meidän yhteiskunnassamme. Raamatussa avioliitto on huomattavan sitova ja sen purkautuminen edellyttää painavia syitä — mutta niitä syitä voi tulla vastaan, hän toteaa.

Vuorinen ajattelee, että eronneen tilanteeseen voi soveltaa Paavalin ohjetta yksin elävälle: parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa (1. Kor. 7:9).

Selkeä linjanveto eronneiden vihkimiselle on vaikeaa, sillä ihmisten tilanteet ovat niin yksilöllisiä, Vuorinen toteaa.

– Siinä täytyy käydä pariskunnan kanssa prosessi, jossa sekä vihkijä että vihittävät voivat Jumalansa edessä hyvällä omallatunnolla solmia avioliiton.

Jos taas pastori eroaa, hänen valtakirjansa ”hyllytetään” eli perutaan määräaikaisesti. Tilannetta käsitellään sekä Vapaakirkon hallituksen asettaman sielunhoitotyöryhmän että kirkkokunnanjohtajan kanssa, ja prosessin päätyttyä molemmat antavat hallitukselle lausunnon valtakirjan palauttamisesta tai peruuttamisesta. Kymmenen viime vuoden aikana, Vuorisen ollessa kirkkokunnanjohtajana, yhtäkään valtakirjaa ei ole eron vuoksi peruttu.

Avioliittoa koskeva jännite syntyy Vuorisen mukaan siitä, että yhtäältä avioliitto on Jumalan säätämä, elinikäinen sitoumus, ja toisaalta elämme langenneessa maailmassa, jossa Jumalan tahto ei toteudu.

– Nykyinen yhteiskuntamme ja elämäntapamme haastaa meitä Raamattuun nojaavina kristillisinä seurakuntina, hän pohtii.

– Tässä meidän pitää etsiä mahdollisimman aito ja rehellinen tie noudattaa Jumalan tahtoa langenneessa maailmassa.

Pia Korhonen