Lapsuudesta muistan, kuinka jouluna laulettiin ”voit joulun elää joka päivä vaan…”. Ajattelin silloin, että olisipa kiva, jos joka päivä voisi olla lahjoja, hyvää ruokaa ja herkkuja. Haaveilin monesti siitä, että joulun tuoksut ja tunnelma voisivat olla joka päivä olemassa.

Nyt aikuisuudessa kuitenkin mietin kauhulla omia lapsuuden ajatuksiani jokapäiväisestä joulusta. Pelkkä ajatus kaikesta joulua varten tehtävästä valmistelusta, siivoamisesta, ruoanlaitosta ja lahjojen hankkimisesta aiheuttaa stressiä. Lasten jännitys ja odotukset joulunaluspäivinä monesti kärjistyvät kiukutteluun ja riitelyyn. Joulua edeltävät päivät ovat ainakin meidän perheessämme kovinkin rauhattomia ja kiireisiä. 

Kiirettä estääkseni pyrin aloittamaan joulun valmistelut yleensä hyvissä ajoin jo kesällä. Ostan joululahjoja alennusmyynneistä, joskus jopa heti edellisen joulun jälkeen. Ongelmaksi vanhemmiten on muodostunut se, etten meinaa muistaa, mihin piilotin hankkimani lahjat.

Ajatellessani joulua palaan väkisinkin lapsuuden ajatukseen siitä, miten voisimme tehdä joulusta jokapäiväisen; sellaisen, joka sisältää rauhoittumista, yhdessäoloa ja ihanaa tunnelmaa. 

Joulun odotus sydämessä saa aikaan lämpimän tunteen läheisistä ihmisistä ja ajatuksen päivistä, jolloin saa vain olla ja nauttia kodista sekä yhdessäolosta vailla arjen aikatauluja. 

Tämä on melkoisen erilainen näkymä kuin se touhu ja tohina, jossa me arjen keskellä elämme. Toisten ihmisten kohtaaminen ja yhdessä rauhoittuminen on melkein mahdotonta arjen pyörteissä.

Mielestäni yksi joulun teema on kohdata ja tulla kohdatuksi. Enkelit tulivat kertomaan ilosanoman paimenille keskellä yötyötä. He kertovat maailmaa muuttavan sanoman: Vapahtaja on syntynyt. Tämä kohtaaminen muutti paimenten elämän. 

Voisimmeko me tämän adventin aikana rauhoittaa omaa touhuiluamme, olla totta toisillemme ja kohdata ilman kiirettä? 

Toivoisin voivani edes kerran ehtiä kohtaamaan toisen rauhassa tilanteessa, jossa yleensä vaan kävelen kiireessä ohi. Se voi tapahtua kaupassa hyllyjen välissä vanhan tutun kanssa, tarhan pihalla lasten kaverin vanhemman kanssa, punttisalilla ystävän kanssa tai vaikka kahvilassa vanhan tädin kanssa — ihan missä vain.

Joulun sanomaa voimme elää joka päivä todeksi omassa elämässämme, jos vain niin tahdomme. 

Outi Sallinen

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen perheenäiti, joka rakastaa joulua ja siihen valmistautumista.

Artikkelikuva: Kotialbumi