”Hän on hyvä ihminen, en god människa, enemmän kuin kukaan muu, jonka olen tavannut.” – Elisabet Rehn*
Helsingin Saalem-seurakunnan lähetysjuhla 27.10 sai kunnianarvoisan vieraan: vuoden 2018 rauhannobelistin, Kongon helluntaikirkon CEPAC:n pastori ja kirurgi Denis Mukwegen. Rauhanpalkinto annettiin hänelle Kongon sisällissodan seksuaalisen väkivallan uhrien kuntouttamisesta.
Kongon sisällissodan erityistuntomerkkinä on ollut erityisen julma seksuaalinen väkivalta, jossa uhrien genitaalialue on raiskauksessa ja raiskauksen jälkeen tuhottu eri tavoin aiheuttaen paitsi suunnatonta kipua ja kärsimystä, myös mieletöntä nöyryytystä ja sosiaalista eristämistä ulosteiden pidättämisongelmien myötä.
Uhrit ovat olleet alle puolen vuoden ikäisistä vauvoista yli 80-vuotiaisiin vanhuksiin asti.
Mukwegen perustamassa Panzi-sairaalassa on leikattu 55 000 kaltoinkohdeltua naista ja lasta ja siten annettu heille jälleen elämän mahdollisuuden.
Miten yksi mies päättää pysyä maassa, vaikka moni hänen tilallaan lähtisi? Mukwege kertoi, että kun häntä vastaan tehtiin murhayritys vuonna 2012, hän lähtikin vuodeksi Eurooppaan. Mutta kongolaiset naiset keräsivät rahat niin, että hän tuli takaisin 2013 auttamaan heitä.
Lähetysjuhlassa juhlittiin myös Mukwegen suomalaisten työtovereiden Veikko ja Mirja Reinikaisen 40-vuotista elämäntyötä Kongossa ja Mirja Reinikaisen Rakas Kongoni -kirjan julkaisua (Aikamedia).
– Olen 75-vuotias ensisynnyttäjä, Mirja Reinikainen huudahti kirjansa julkaisujuhlassa.
Myös puolustusministeri Elisabet Rehn, 85 (kuvassa), joka oli tavannut sekä Mukwegen että Reinikaiset Kongossa, oli paikalla onnittelemassa. Suomalaispariskunnan ja kongolaisen nobelistin tiet olivat kohdanneet enimmäistä kertaa jo vuonna 1984.
Kaksi hullua miestä!
Denis Mukwege kirjoittaa Mirja Reinikaisen kirjan esipuheessa:
”Vuonna 1999 aloitimme työt Panzin sairaalassa Bukavussa. Alku oli vähäinen. Instrumenteista oli pulaa, ei ollut vettä eikä sähköä, oli vain kaksi hullua miestä, Veikko (Reinikainen) ja minä. Meillä oli valtava halu saada aikaan jotain hyvää, ja Jumala itse siunasi työmme.”
Kirurgeja ei yleensä kutsuta hulluiksi. Mutta se, mitä nuo kaksi kirurgia yrittivät tehdä ja missä olosuhteissa, varmasti monen silmissä oli pähkähullua.
Nämä ”hullut” vähitellen huomasivat, että pelkkä leikkaussalityö ei riitä. He alkoivat käyttää työssään holistista, kokonaisvaltaista periaatetta. Mukwege kutsuu niitä 4 pilarin hoitomuodoiksi: lääketieteellinen apu, psykologinen apu, sosioekonominen apu sekä juridinen apu, jossa opetetaan nainen tuntemaan oikeutensa ja hankkimaan sitä.
Vasta kaikkia näitä neljää apua saanut nainen on matkalla kohti eheyttä.
Miksi Kongo on jätetty oman onnensa nojaan?
Mukwege kertoi, että pöytälaatikossa New Yorkissa edelleen lojuu asiakirja, johon on kirjattu 617 sotarikosta, rikosta ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurha. Siinä uhrit on nimetty, mutta ei syyllisiä.
– Asiakirja pitää ottaa esille ja lähteä nimeämään syyllisiä ja tuoda heidät tuomioistuimen eteen, vaati Mukwege.
Mukwege haastoi myös länsimaisia kuluttajia vaatimaan puhdasta tuotantoketjua kännyköille ja muille elektronisille laitteille: Kongo tuottaa ns. konfliktimineraaleja eli kultaa, tinaa, volframia ja tantaalia, joita käytetään useissa teknologisissa tuotteissa. Esimerkiksi älykännyköissä on näistä ainakin volframia ja kultaa.
Kysyinkin Mukwegelta, miten voisin ensi kuussa hankkia ”puhtaan kännykän”. Hän vastasi, että toistaiseksi se on vielä hankalaa, mutta että asiaa kannattaa vaatia ja edistää kyselemällä tuottajilta. Suomessa muun muassa matkapuhelimien eettisyyttä selvittää kansalaisjärjestö Eettisen kaupan puolesta (Eetti) ry.
Kristillisen lehden toimittaja kysyi lehdistötilaisuudessa Mukwegen motivaatiota rankkaan työhön. Mukwege kertoi rakkauden kaksoiskäskyn voimakseen: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi koko sydämestäsi, sielustasi ja mielestäsi. – – Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Mukwegelta kysyttiin myös, onko näköpiirissä positiivista kehitystä. Hän vastasi, että kyllä, häpeä on murtumassa. Nykyisin naiset uskaltavat kertoa heille tehdystä pahasta toisin kuin sairaalan aloittaessa 20 vuotta sitten, ja siksi useammat saavat avun. Useammat pyytävät apua 72 tunnin sisällä tapahtuneesta, jolloin aktin kautta siirtyneet sukupuolitaudit voidaan estää.
Mukwege piti hiljaisuuden murtamista tärkeänä aseena pahuuden kukistamiseksi. #metoo-kampanjaa Mukwege myös arvosti yhtenä puhumiseen kehottavana väylänä.
Sirkku Chambers
*Ihmisoikeusaktivisti, Suomen puolustusministeri 1990-95. Siteeraus Helsingin Sanomista 26.11.2014
Artikkelikuva: Denis Mukwege oli pääpuhujana su 27.10. Fidan järjestämässä Rakas Kongoni -lähetysjuhlassa Helsingin Saalem-seurakunnassa. Kuva: Arto Karvonen / Fida
